lauantai 18. maaliskuuta 2017

Kasvihuoneella


Näin kevään kunniaksi keräsin työpaikkani kasvihuoneelta
inspiraatiokuvia meille kaikille innoitukseksi ja muistutukseksi
kesästä. Kohta se on täällä! Malttakaa vielä hetkinen!



Kasvihuone tehtiin vuosia sitten kierrätyslaseista  ja
lattiaksi ladottiin vanhoja tiiliä. Tänä kesänä olisi 
tiedossa uudelleen maalaamista ja kunnostamista.





Kasveja kertyy myös kasvihuoneen ulkopuolelle. Keräilen
kirppareilta ja kaupoista saviruukkuja, peltiastioita, vanhoja
tavaroita ja puulaatikoita.




Kasvihuoneessa kasvaa kesän aikana tomaattia,
paprikaa ja yrttejä. Paljon myös viherkasveja ja
kesäkukkia.



Kasvihuoneen ulkopuolella olevassa penkissä on
raparperia, ruohosipulia ja erilaisia yrttejä.




Sisustus muuttuu vähän joka kesä ja kokeilen uusia 
kasvatettavia. Joskus sisällä kasvoi kurkkua ja
kurpitsaa, mutta niitä on nykyisin  takapihan
viljelylaatikoissa.
Lisäkuvia: www.elainpuisto.fi


Tule jo ihana kesä!
Inspiroivaa ja nautinnollista aurinkoviikonloppua
teille toivottelee Eeviregina.

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Siiri




 Kesällä 2010,

Hei, minä olen Siiri. On minulla monta muutakin nimeä,
Siiri Angervoinen, Sinkku, Silli, Siiru ja Siiri Silleri, ilopilleri.
Minäkin olen syntynyt yllätys, yllätys Marinkaisissa! Olen
kuitenkin eri talosta kuin Ellu.

 Olin minä aika söpö pienenä... ja olen kyllä
vieläkin!



Ellu ei oikein tykännyt kun tulin sen reviirille, mutta nyt me
tullaan aika hyvin toimeen. Ellulla lähtee joskus mopo käsistä,
eikä se ymmärrä, että minä olen pieni, hento ja herkkä neiti!
Myönnän, että olen pikkusen dramaattinen  Ellun suhteen. Ei
se oikeesti aina ehdi edes koskea minuun, kun huudan jo apua.
Minua sanotaan tarkaksi, araksi ja varovaiseksi kissaksi.

Rento olo.

 Paras paikka nukkumiseen on isännän ja emännän sänky. Päivällä
nukun keskellä sänkyä ja yöksi kellahdan emännän tyynyn reunalle.
Ihme juttu, enäntä ei tykkää kun mun rukki hurisee niin kovasti, ettei
se saa nukuttua!

 Mun lempparipaikkoja on myös vintillä sohvan takana, isännän
puukorit ja kameralaukut.

 Kylmällä menen joskus ihan peiton sisään.

 Kattokaa nyt mun kippura-asentoa, olen ihan nurin kurin!

 Emännän pellavakankaita. Ei näistä voi ommella, tämähän on
mun peti!

Emäntä virkkaa noita mattoja ja minä koekäytän ne  kaikki.
Niissä on hyvä nukkua, hyöriä ja pyöriä.


 Lemppariohjelmia...

Onpas komee lintu!

 Tykkään seurata isännän kanssa luonto-ohjelmia tv:stä.
Varsinkin lintuohjelmat on mun lemppareita. Sitä en
ymmärrä,mihin ne linnut lentää tv:stä, kun en näe niitä,
vaikka katon oikealle ja vasemmalle seinälle...

 Piilosilla.

Minä tykkään olla emännän kanssa pihahommissa. Tai
enemmän minä olen puskissa piilossa ja seurailen sieltä
touhuja.

 Mun viidakko.

 Puussa.

Kiipeilen usein puihin ja vanhan saunan katolle. Emäntä pelkää
että putoan jokeen tai savupiipusta sisälle, kun kävelen piipun
päälläkin. Höh, minähän olen varovainen!

 Kattokaa ny kuinka korkealle menen joen ylle...

 Maastoutumista.

 Kattokaa mun häntää!

Pienenä minua sanottiin oravaksi, kun häntäni oli leveämpi
kuin vartaloni. Minun karvani on pitkää ja tuuheaa ja se onkin
pelastukseni, kun Ellu ja naapurin pojat kiusaa. Niillä on vaan
suu täynnä karvoja, eikä ne ylety minun ihooni ollenkaan.
En muista, että minulle olisi tullut ikinä haavoja.

 Kevättää jo.

Minulla on muutamia dramaattisia kokemuksia sairastumisista.
Ihan ekana kesänä ampiainen pisti minua päähän ja pää turposi
niin, ettei minua kuulemma kissaksi enää tunnistanut.
Joskus minulle tuli hengitystietulehdus ja jouduin eläin-
klinikalle tiputukseen! Onneksi isäntä oli siellä minun kanssa.
Korvapunkkien kanssa tapeltiin eka kesä ja sen jälkeen niitä
ei olekaan enää ikinä ollut.
Olen myös aika nirso ruuan suhteen ja emäntä tuokin minulle
aina jotain herkkuja, jotka kelpaa.

 Haluan sisälle!

 Tarkkailupaikalla.

Minua pelottaa nuo automatkat kaupunkiin ja melkein aina
tulee silloin pisut koppaan. Nuo huoltajat tietää jo varautua
siihen. Joskus huomaan että kuljetuslaatikko otetaan esille, 
silloin syöksyn sängyn alle piiloon. Joskus menen varuilta
sinne, vaikka isäntä vaan laittaa takkia päälle... Usein ne kyllä
 osaa huijata mua ja hups vaan, taas istutaan ranskalaisen
takapenkillä. 
Tykkään kyllä olla vaihteeksi siellä kaupungissakin. Onhan
siellä erilaista ja meillä on omat nojatuolit ja ikkunapaikat,
olo ihan kuin kuninkaallisilla!

 Tulispa jo kesä, että emännän puuhamaa aukeis!

 Vaahteranlehdissä on kivaa pyöriä.

Minähän oon vähän semmonen reissunainen. Olin silloin tällöin
omilla teilläni jopa parikin viikkoa. Emäntä ja isäntä huutelivat
minua pitkin kyliä, ajelivat pelto-ja metsäteitä minua etsien.
Laittoivat jopa etsintäkuulutuksen lehteenkin kuvani kera.
Voi, voi, minähän voisin kirjoittaa romaanin "Siirin Salatut
Elämät".  Enpä kerro, missä olen aikaani viettänyt! Nyt olen
vähän rauhoittunut ja pysyn enemmän kotona. Eipä nuo isäntä
ja emäntäkään ole sitten niin hulluna huolesta...

Taasko se tuon kameran kanssa... no, ota kuva!

Kyllä on kivaa kun tulee kesä! Saadaan taas kierrellä
tuon emännän kanssa ympäri pihaa ja tutkailla, mitä 
sieltä maasta nousee.  Joitakin piippoja, mistä kasvaa
niitä mun piilopaikkoja. Ihmeellistä!
Sitä odotellessa seurailen lintujen lentoa yläkerran
lintulaudalle ja säksätän niille hurjasti!
                                                 Iloista kevättä teille toivottaa Siiri.

Tervetuloa myös uudet lukijat: Teija Parasta aikaa,
Ansu Tuuliannikantuvasta sekä Birgitta Koivisto.
                                              Eeviregina.

maanantai 13. maaliskuuta 2017

Jokirannan Ellu

 Jokirannassa.

Minä olen Jokirannan Elmeri, tuttavallisemmin Ellu, kollipoika 
ja tämän talon kingi. Tuo emäntä ei ole kertonut meistä kissoista
kuin ohimennen, joten päätin ite kertoa meidän talon kissojen
elämästä.
 
 Tarkkailupaikalla.

Täytän vapun aikaan 11 vuotta ja emäntä kertoi, että minä olen 
syntynyt Lohtajan Marinkaisissa. Minä pidän vahtia tällä tontilla
ja joskus otan vähän yhteen naapurin kollien kanssa. Meidän
naapureissa on yhteensä 7 kissaa ja ne käyvät joskus meidän
pihalla kiertelemässä. Minun reviirilläni!

 Pihatarkkailua.

Kesällä on kivaa seurailla emännän puutarhahommia ja isännän
nurmikonleikkuuta ja puiden pilkkomista.
 
 Hellavahtina.

Minä olen aika isokokoinen ja painan 5.5 kiloa.
Meillä on tuon isännän kanssa viikottain "hanskapainit" vintin
portailla. Minä tykkään tapella hanskan kanssa ja isäntä auttaa
siinä. Minulla kuulemma kuluu siinä liiat energiat, etten niin
paljon paini Siirin kanssa.
 
 Terassimakoilua.

 Ellu ja Siiri (os.Kottarainen) kesällä 2010.

Minulla on "pikkusisko" Siiri, jota on aina vähän kivaa kiusata.
Emäntä ja isäntä ei siitä tykkää ja hyvin usein minut laitetaankin
ulos jäähylle. Siirikin on kyllä ovela ja huutaa jo apua, vaikka
en ole ehtinyt vielä koskeakaan...

 Minä sisällä ja Siiri ulkona.

Minulla on useampikin lempinimi, joita tuo isäntä käyttää. Olen
kuulemma ihan kuin "Erkinjuntti" ja "vihapuhuja vuodesta 2006."
Olen aika kovapäinen kissa ja joskus  isäntä hermostuu niin että
 uhkaa lähettää minut jonnekin Tampereen Haukiluomaan?
Oliskohan siellä mukava paikka?

Sairaslomalla.
 
 Minä olen ollut aika terve kissa,mitä nyt välillä on tullut tapeltua
naapurin kollien kanssa. On haettu antibiootteja korviin, päähän
ja tassuihin. Joskus hyppelen kolmella jalalla, kun olen loukannut
tassua pihalla temppuillessani.

 Kevätauringossa terassilla.

Me ollaan tehty "kissojen talvitie" jään yli naapurin navetalle ja 
ulkovarastoihin. Siellä on mukava kulkea ja tutkia piilopaikkoja.
Jäälläkin on hauskaa tutkia joka onkalo, vaikka tuo emäntä niin
pelkää meidän putoavan virtaavaan jokeen. Olenhan minä joskus
pudonnutkin, varsinkin syksyisin. Olen niin painava, ettei ohuet,
ensimmäiset jäät kestä minua.

 Tätä nallekuvaa ei olis tämmösestä kollista tarvinnut julkaista!

Peitoissa...
 
 Me tykätään Siirin kanssa vaihdella nukkumapaikkoja. Välillä
nukutaan yläkerran aulassa tai sohvalla tai sohvan takana. Joskus
taas olohuoneen sohvalla, nojatuolissa, saunan lauteilla tai makuu-
huoneessa. Ja kesällä tietysti terasseilla.

 Valtakunnassa kaikki hyvin.

Meillä on täällä Jokirannassa hauska elämä, mutta emännän ja 
isännän reissujen ajaksi meistä tulee kaupunkilaiskissoja.
Siellä saa vain ikkunoista seurata naapurinkissojen liikkeitä.
Joskus näkyy oravia, lintuja ja pupusiakin. Ja onhan siellä
enemmän ihmisiäkin, kuin meillä kotona. Kaupunkireissut
sujuu hyvin, mutta kotona on kuitenkin kaikkein parasta olla!

Isännän kesäauto ja vähän minunkin...

Onneksi kohta tulee kesä ja mekin viihdymme enemmän pihalla.
Mikäpä on sen parempaa kuin lekotella auringossa terassilla tai
kiipeillä puissa ja nauttia kesäpäivistä! 
                                                            Terveisin Jokirannan Ellu.