keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Vuosimuistelot

TAMMIKUU
Auringonpaistetta ja pakkasia. Vuodenvaihteessa oli aika vähän
lunta, mutta loppukuusta satoi lisää.

Vuosi vaihtuu muutaman tunnin kuluttua. Muistelen tässä pihakuvien
kera tätä vuotta 2014. 
Aika kului ihan samoissa hommissa kuin ennenkin :
kausityötä - pieniä reissuja Suomessa - puutarhailua - 
pari matkaa ulkomaille  - kierrätystä - lukemista.

 HELMIKUU
Välillä satoi lunta, välillä vettä ja joki tulvi kuin keväällä.

 MAALISKUU
Kuinka lumetonta maaliskuussa olikaan ja pionikin alkoi 
työntää kasvua pinnalle.

 MAALISKUUN MATKA
Matkustimme yhdistetylle työ- ja lomamatkalle Namibiaan ja
liikuimme ympäri Ambomaata EtCetera-kuoron, Pekka Simojoen 
ja aktioryhmän kanssa. Huikea matka! Kuvassa himbaheimon lapsia.

 HUHTIKUU
Keväällä jatkoin takapihan puutarhahommia, kesällä se oli
työni takia seisonnassa ja syksyllä taas jatkoin sitä.

 TOUKOKUU
Ostin pari alppiruusua jokirantaan. Rantaprojektikin jatkui
himpun verran eteenpäin.

 KESÄKUU
Ihana Juhannus! Pihallamme kukki samaan aikaan
juhannusruusut, syreenit ja lumipalloheisi.

 HEINÄKUU
Pihan laidalla rehevät ruusupensaat, joista ainakin osan
aion siirtää rannan puolelle, ruusutarhaan. (haaveilua...)

 ELOKUU
Loppukesän lempikukkaani, purppurapunalatvaa kasvaa jo 
joka puolella pihaa!

 SYYSKUU
Takapiha on viittä vaille valmis. Viimeisen polunpätkän sain 
tehtyä syksyllä ja ostin alesta paljon perennoja polun varrelle.

 LOKAKUU
Piilokuva, etsi kuvasta SIIRI!

 MARRASKUUN MATKA
Yllätys, yllätys - kävimme uudelleen Namibiassa kuvaus-
matkalla. Kuvassa 1800-luvulla perustettu Oniipan
lähetysasema Ambomaalla.

 MARRASKUU
Talvi tuli. Kuvassa hyytävän kylmä joki ja runsas
pihlajanmarjasato.

JOULUKUU
Lumimaisema jouluna 2014.

Uusi vuosi 2015 on alkamassa.
"Edessä on sata ovea, tuhat tietä. Valitse sydämelläsi,
punnitse tunteella, käytä hiven järkeä.
Ovet on tehty avattaviksi, tiet tallattaviksi,
elämä elettäväksi.
Jos erehdyt, uskalla itkeä, uskalla nauraa,
uskalla muuttaa suuntaa.
Ei mikään kasva ilman vettä, ei ihminen
kypsy kyynelittä.
Mutta silti odota parasta, äläkä pelkää pahinta, 
niin saat mitä sydämesi halajaa." 
-ainosofia -

Vuoteen mahtui taas iloa ja surua, toteutuneita haaveita 
ja onnistuneita matkoja. Ystävien ja suvun tapaamisia.
Kiitos kaikille lukijoilleni ja ahkerille kommentoijilleni
tästä vuodesta!
HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!
Valoisalla mielellä uutta, tulevaa vuotta kohden!
Eeviregina.

perjantai 26. joulukuuta 2014

Tapaninpäivänä

 Tapaninajelulla Joakimillä 1980-luvulla.

Kuinkahan moni blogini lukija oli tänään hevosajelulla?
Eipä taida enää monessakaan talossa Tapaninajelu hevosella
onnistua... Ennenhän oli lähes jokaisessa talossa hevonen
täällä maalla.
Täällä oli aattona kipakka -18 asteen pakkanen eikä kovin
kauaa haudoillakaan viitsitty olla. Maisema on niin kaunis,
lumi tekee niin jouluisen tunnelman.
Tänään ja eilen oli -7 asteen paikkeilla, sopiva ulkoilukeli
mutta eipä sitä tullut lenkille lähdettyä.

 1982 maalaamani teekupit

Vaikka kuinka ajattelin laittaa tänä jouluna kevyttä ruokaa, aina 
se lipsuu ja kun on montaa lajia maisteltavana, jokaista
maistelee vähän... ja ähkyssä ollaan!

Meillä oli aattoaterialla hirvenpaistia rosepippurikastikkeella, 
lohkoperunat, kinkku-, ja kalkkunasiivuja, lohta, rosollia, italian-, 
viher- ja punakaalisalaatteja, punajuuripaistosta, lanttu-, porkkana- 
ja maksalaatikoita, joululimppua, Maria-tädinleipää ja Kikken 
saaristolaisleipää, kotikaljaa ja jälkkärinä kuvassa näkyvissä kupeissa
hedelmäsalaattia ja päärynäkinuskirahkaa.

Ihan sen tähden luettelin nuo kaikki ruuat, kun viikolla kaappeja siivoillessa
käsiini osui vanhoja lehtileikkeitä sota-ajan jouluista. Kuinka vaatimatonta
ja vähälajista se ruokakin oli, puhumattakaan muista tavaroista.

Tätini kertoi että vaatteitakin oli sota-aikana niin vähän, että ne oli
viikonlopun aikana pestävä, jäiset ja koppuraiset vaatteet tuotiin pesun
jälkeen tupaan kuivumaan, että saatiin ne jälleen puettua päälle.
Kaikki vanhat resuiset vaatteet käytettiin luutuina ja tilkkutäkkien täytteinä
eikä pyyhkeitäkään oikein ollut.

Talo oli niin kylmä, että mummu nukkui koko katraan kanssa samassa
sängyssä, 4 tyttöä ja isä oli vauva. Vesi jäätyi yön aikana keittiössä ämpäriin, 
puilla lämmitettiin kakluuneita ja puuhellaa.Lisäksi mummulan pienessä 
talossa asui evakossa monta ihmistä ja venäläinen sotavankikin.

 Honkalan joulua 1980-luvulla.

2004 vuoden Hesarissa Anneli Pranttila muistelee sota-ajan jouluja.
Sota pelkisti myös joulut, kaikesta oli pulaa. Niukkuudesta huolimatta
joulun aterioista yritettiin tehdä niin juhlavia kuin mahdollista.

"Kotona oli joulukuusi ja siinä pitkät kynttilät. Niitä tosin poltettiin vain
pari senttiä, näin ne riitti kaikiksi sotajouluiksi. Kuusen koristeena oli
pumpulituppoja ja kuusenkaramellit sisälsi puupaloja.
Ihmisten piti olla omatoimisia ja aloitteellisia. Varsinkin maalla oli helpompaa 
kasvattaa juureksia ja kesäpossua.

Piirakat ja pasteijat leivottiin itsetekemästä perunavoitaikinasta, jossa tosin 
oli voita vain nimeksi. Luumuhilloin korvikkeena oli puolukka- ja 
mustaviinimarjasosetta. Pipareiden ainoana mausteena saattoi olla maustepippuri.  
Lisäksi leivottiin piimäkakkua ja ruispipareita. Nämä viimeksimainitut on 
meillekin tuttuja suvun leivonnaisia.

Kaikesta piti yrittää tehdä korvikkeita. Korvikevoi oli oman aikansa levite: 
pehmitettyyn voihin sekoitettiin keitettyä perunaa,porkkanaa tai muuta 
juuresta.

Korvikekinkku tehtiin seuraavasti:

Sianlihakuutiot jauhetaan hienoksi, samoin kuoritut perunat ja ne sekoitetaan
yhteen ja jauhetaan vielä uudelleen. Lisätään nesteeksi tilkka maitoa, vettä
tai kaljaa, vähän vehnäjauhoa tai munanvalkuainen. Mausteeksi suolaa,
valkopippuria ja värjätään punaisella karamellivärillä.

Muodostetaan veitsellä muotoillen vuokaan pieni kinkku, joka sivellään
sinapilla. Ripotellaan leipäraastetta pinnalle ja neilikkaa mausteeksi.
Vuokaan lisätään vähän kuumaa vettä ja sillä valellaan kinkkua
paistamisen aikana. Tarjotaan kuuman lanttulaatikon kanssa."

Vanha joulukortti noin 1940-luvulta.

Kyllä meillä vaan onkin asiat hyvin. Toisin kuin esimerkiksi oli
sota-aikana.Meillä on niin älyttömästi ruokaa ja kaikkia
tavaraa, että ihan meinaa hukkua niihin.
Vaikka olisi köyhyyttä, työttömyyttä ja rahasta pulaa, aina
jotakin ruokaa ja avustuksia on mahdollista saada.

Meillekin tuli taas iso pino lahjoja, toki tarpeellisia ja osa 
syötäviä herkkuja (melkein jo syöty!).

Tällaisissa joulumietteissä tällä kertaa...

Eeviregina.

keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Rauhallista Joulua

 Valkoista Joulua!

Olemme saaneet aika rennosti laitettua joulun valmiiksi tänä
vuonna. Ilman suurempia stressejä, hötkyilyjä ja kiireitä.
Lahjat on kääritty paperiin ja jaettukin melkein kaikki suvulle
ja ystäville. 

 Kierrätyslahjoja

Tein jälleen muutamille kierrätyslahjoja. Huovutetuista villa-
paidoista patalappuja.

 Lahjapusseja säkkikankaasta ja tähtiä huovutetusta kaulahuivista.

 Ruutua ja raitaa

Kaarlelan museon markkinoilta ostin tällaisia hauskoja hahmoja.
Leipuritonttu meni naapuriin ja unelias jäi meille. Jotenkin sopii
meille unikeoille...

Tämän joulun hyasintteja

Näyttää siltä, että saamme pitää lumisen joulumaiseman, mittari
näyttää -14 C, joten ihan heti lumi ei sula pois.

Kuusi on koristeltu, laatikot ja leivonnaiset tehty. Hain myös pinon 
lukemista kirjastosta, luulen että pukki ei tuo tarpeeksi kirjoja pyhiä 
varten.

 Käväisin vielä tänään (siis eilen, tiistaina!) siivoamassa isällä ja 
tekemässä sinnekin joulun. Lilli-kissan kanssa koristelimme yhdessä 
kuusen, saa nähdä kauanko kuusi on pystyssä, oli sen verran villiä menoa!
Aamulla hirvenpaisti uuniin ja äidin haudalle kynttilät.
Joulu saa tulla!

Oikein rauhallista ja leppoisaa Joulunaikaa
kaikille blogini lukijoille!

        Eeviregina.

tiistai 16. joulukuuta 2014

Joulutunnelmia

Emil - niin vaaleahiuksinen pienenä poikana...

16.12 siskoni vanhin lapsi täyttää 18-vuotta! Muistan, miten 
ihmeellistä se oli kun juuri ennen joulua meidän perheeseen
syntyi ensimmäinen lastenlapsi!

Emil aloitti jo puolen vuoden ikäisenä reissaamaan Israelin ja 
Suomen väliä. Miten se aika kuluukin näin nopeasti!!!
Nyt on huristeltu autolla jo kohta vuosi, lukio loppuu kesällä ja 
syksyllä on edessä monta vuotta kestävä armeija.

Hyvää syntymäpäivää Emilille vielä tätäkin kautta!

Upea amaryllis.

Nappasin ohimennen Cittarista nuppuisen amarylliksen ja kuinka 
ihanat kukat siihen tulikaan! Pari isoa kukkavartta oli kukassa samaan 
aikaan ja kolmannen varren kukat ovat juuri nyt auenneet.

Täällä on vietetty pienesti synttäreitä, ensin omiani ja isän synttärit oli
seuraavana. Sain lahjaksi mm. valkoisen joulutähden ja oranssin punertavan
tulilatvan. Ite ostin lisäksi pari orkideaa ja liloja ja valkoisia hyasintteja.

 Kaarlelan museon Joulumarkkinat

Viikonloppuna kävin Raatihuoneen joulutorilla sekä Kaarlelan
markkinoilla. Ihmisiä oli paljon, mutta en tiedä miten kauppa kävi.
Ja olisi ollut kivempaa, jos olisi ollut lumi maassa, mutta minkäs teet.
Lumi satoi yön aikana ja suli saman tien pois.

 Kaislapukkeja ja tildamaisia tonttuja.

 Tuulan askareita 

Keramiikkasydämiä, rautalankajuttuja, risutöitäja vanhasta laudasta 
tehtyjä sydämiä. Olen tehnyt ja ostanut melkein kaikki aikomani lahjat, 
mutta jotakin löytyi vielä markkinoilta itelle ja lahjaksi. Israelin pakettikin 
on jo saapunut perille, niin meille kuin heille. Henkilökunnan paketitkin 
on jo valmiina.

 Hain isän metsästä pikkukuusia niin sisälle kuin uloskin.

 Adventtikynttilät toisena adventtina.

Jotenkin on vähän joulumieli kadoksissa ja matalapainetta
ilmassa. Niin paljon on sairautta ja surua ympärillä ja osa
perheestä asuu niin kaukana. Näin joulun aikaan sen 
kaipauksen tuntee vielä selvemmin.

Viime viikolla tapasin tuttavani kirpparikierroksella. Hän taistelee
syövän kanssa, 9 viikon oireettomuuden jälkeen se oli taas alkanut
oireilla. Voimia Matildan Jaanalle!
 Miehen nuoruuden kavereita on kaksikin menehtynyt syöpään aivan 
hiljattain. Osa selviää, osa ei.
Niin kiitollinen saa olla terveydestään.

Terassin joulua.

En jaksa hirveästi touhottaa jouluruuista ja leivonnasta. Kyllä sitä
vähemmälläkin saa ruokaa pöytään. Ostin markkinoilta joululimput
ja yritän tehdä kevyempiä ruokia. Meidän jokaisen pitäisi laihduttaa
tai pitää ruokavaliota kunnossa diabeteksen takia.

Taidan hakea kirjastosta ison pinon lukemista jouluksi. Niitä lapsuuden
lahjakirjavuoria on ikävä! Me saatiin joskus yhteensä 25-30 kirjaa
lahjaksi ja jokainen vetäytyi hiljalleen aattoiltana omaan sänkyynsä
lukemaan niitä!

Hauskaa joulunalusaikaa, otetaan rennosti ja ilman stressiä
vastaan tätä viikkoa!

 Eeviregina.

tiistai 2. joulukuuta 2014

Liekkipuiden varjossa

Liekkipuut kukkivat juuri nyt runsaina.

Uskomatonta, mutta totta - vietimme lomaamme jälleen Namibian
Ambomaalla! Niin vannoin maaliskuussa, että nyt mun Afrikka on
nähty - ja tässä sitä nyt ollaan! Ei pitäisi vannoa ikinä...

 Oniipan vanha Lähetysasema 1800-luvun lopulta.

Asuimme koko matkan ajan tällä historiallisella Lähetysasemalla.
Täällä on asunut vuosien kuluessa lukuisia suomalaisia ja isojakin
perheitä. 1960-70 lukujen taitteessa täällä asui 128 suomalaista...

Taloja oli tietysti paljon enemmänkin, osa on nyt paikallisilla käytössä ja 
osa on purettu.Tapasimme tälläkin matkalla muutamia suomalaisia, osa
oli projektitöissä Tampereelta ja osa lomailemassa.

 Oniipaa

Samassa pihapiirissä on kolme vanhaa suomalaisten rakentamaa
taloa, jotka kaikki olivat käytössä tälläkin hetkellä.
Mielenkiintoista oli jutella maassa kauemmin asuneiden suomalaisten
kanssa Oniipasta ja kaikesta Lähetysasemaan ja Onandjokwen sairaalaan 
liittyvästä. Mekin ollaan joka matkalla käyty tässä päätalossa, pari joulu-
aattoakin vietetty siellä, mutta varsinaisesti asuimme siinä ensi kertaa.
Pihat näyttävät karulta näin hiekkaisina, mutta kaikki ruoho kuokitaan
pois käärmeiden takia. Niitäkin siellä on,mutta onneksi emme nähneet.

Sauna kaktuksien ja bougainvillean takana

Saunaa emme niinkään kaivanneet, mutta suihkut ja uima-allas oli
ahkerassa käytössä. Lämpöä oli + 32 - 38C joka päivä.
Tällä kertaa alueella ei ollut ukkosia ja sähkökatkoja kuten oli
maaliskuussa. Mutta sen verran "puskassa" Lähetysasema sijaitsee, 
että olin täydellisessä nettipimennossa pari viikkoa. 
Ihan terveellistä sekin välillä...

Pihaamme vartioi yötä päivää vartijatytöt aseensa kanssa.

Aasit ja roskat - tuttu näky tien varsilla.

Kauneutta ja rumuutta.

Sylvia savannilla, taustalla Oniipan Lähetysasemaa.

Matkan varsinainen syy oli  dokumentin kuvaaminen 
Sylviasta, pahoinpidellystä ja hylätystä, orvosta ambotytöstä.
Hänen elämänsä muuttui 8 vuotta sitten, kun hän pääsi
asumaan suomalaiseen perheeseen.

Sylvian entinen koti.

Hänen asuinmajansa kuvassa oikealla, oikeasti eläinten suoja. 
Harvat seinät eikä mitään petivaatteita...Vasemmalla on 
keittiömaja.

Oli aika riipaisevaa ja ahdistavaakin kulkea Sylvian kanssa
hänen entisillä asuinpaikoillaan, koska sieltä oli niin paljon
muistoja - hyviäkin ja suurin osa huonoja.

 Sylvia hyvästelee torilla ystäviään. 

Nähdäänkö vielä joskus?
Sylvia muutti Suomeen ja aloittaa opiskelut tammikuussa.

 Sylvia ja hyvä mummo.

 Koululaisia Sylvian entisen koulun pihalla.

 Iltaisin auringonlaskut oli kauniita!

Lähetysaseman pihalla. Pylväskaktuksia, palmuja ja
akaasioita.

Illan hämärissä lähtivät liskot (30-40 cm) liikkeelle, joten
silloin meikäläinen pysyi mielellään sisätiloissa!

 Joulupukki matkaan jo käy - jopa Windhoekissa.

Ajoimme 700 km:n matkan Ambomaalta pääkaupunkiin ja
hotellissa pääsimme "sivistyksen pariin". Aikaa kului tunti-
kausia netissä sähköposteja kirjoitellen ja uutisia ja blogeja
lukien.
Kävimme myös Katuturan slummissa tapaamassa Sylvian
siskoa. Ei se slummi ollut ollenkaan niin kamala, kuin
esimerkiksi J:burgin Sowetossa tai Nairobin Kibera.

 Kirahveillakin tonttulakit päässä.

Joulua pukkasi päälle siellä etelässäkin, mutta ei tullut
mitään joulufiiliksiä koristelusta huolimatta.
Joulupukki hikoilee näyteikkunassa ja joulukuusia oli
koristeltuna siellä täällä.

Joulukoristeita.

Katumyyjiltä ostin rautalangasta ja helmistä tehtyjä joulu-
koristeita. Ambomaalla ostin jälleen palmunlehvistä punottuja
koreja, vateja ja pannunalusia.

Windhoekissa on komealta kuulostavia katuja: Nelson Mandela
Avenue, Robert Mugabe Ave, Sam Nujoma Ave, Independence Ave
ja jopa Helsinki Street. Opuwossa näkee Martti Ahtisaari Streetin.

Reissu on tehty. Matkan plussaa oli edellisen matkan voimassa
olevat rokotukset, maan tuttuus ja Namibia on ehkä Afrikan
turvallisin maa liikkua. Lisäksi takuuvarma lämpö.

Miinuksena juuri kuumuus, pitkät lennot, pitkät ajomatkat ja
maan "tuttuus". Eipä tule enää niin uutta vastaan.

Seuraavaksi mun on päästävä muualle kuin Afrikkaan!!!
Kiitos, kun jaksoit lukea! Dangi, dangi kunene!


Nyt ollaankin jo joulukuussa. Oikein ihanaa ja rentoa joulunalus-
aikaa kaikille lukijoilleni! 

Eeviregina.