perjantai 27. marraskuuta 2015

Joulukorttimaisema oli ja meni


Tässä vielä lumikuvia viikonlopulta ja alkuviikolta. Hetken aikaa
mekin saimme nauttia valkoisesta maasta ja valoisammasta ajasta.
Jopa aurinko näyttäytyi muutamana päivänä.

 Tuijat lumessa.

 Jokirantaa.


Viikonloppuna kiersin ekat joulumarkkinat Kokkolassa,  kävin 
Tullipakkahuoneella ja Kankurissa. Myynnissä oli taas kaikkea
ihanaa. Löysin jotakin pukinkonttiinkin.
Mielestäni kummassakaan paikassa ei ollut niin paljoa asiakkaita,
kuin ennen. Olin liikenteessä sunnuntaina ja kertoivat että lauantaina
oli ollut vielä vähemmän väkeä liikkeellä. 


Se on harmillista, kun noita joulumarkkinoita ei näillä leveyksillä
ihan hirmuisesti järjestetä. 
Eihän aina ole pakko ostaa mitään, voi tunnelmoida joululla,
maistella ekat glögit ja tortut ja vaikka tapailla tuttuja.

 Tyynelän tontut.


Tyynelän tonttulan osastolta  Tullipakkahuoneella ostin
muutaman vanhanaikaisen joulutaulun. Meillä kotona
nuo taulut on aikaa sitten hajonneet, anopilla on vielä
pari tallessa. Nämä ovat tukevaa paperia ja varmaan
kestävätkin paremmin.

 Mun mielestä ihania!


Joulukortitkin sitten valmistui, vihdoin ja viimein. 
Korttipaja oli viikon verran vaiheessa, reistailevien 
koneiden takia. Osa korteista on jo lähtenytkin, muille
maille vierahille, jos posti niitä kuljettaa?

 Äitini istuu tomerana kelkassa 1938-39 Halsualla.

Tänä vuonna tein kortit enimmäkseen suvun vanhoista
valokuvista.

 Neiti Maija Tuunala, Kälviällä 1920-luvulla.

Huomenna virittelen loput tähdet ja kyntteliköt ikkunoille,
juhlistamaan ensimmäistä adventtia sekä synttäreitäni.
Ei täällä mitenkän isosti juhlita, mutta lähisukua on
perinteisesti käynyt kahvilla näin ennen joulua.
Samalla voi tehdä ekat joululeivonnaiset pöytään.
Oma koti onnenpesä-blogissa oli viikolla herkullinen
Piparkakku-kuivakakkuohje, sitäkin aion kokeilla.

Talven ensimmäinen kuorrutus.

Iltaisin tv:n ääressä on vierelläni ollut kasa lankoja
ja puikot ovat suihkineet lahjoja pukinkonttiin...
Pimeä tulee todella aikaisin iltapäivällä, ei ehdi
tehdä juuri mitään valoisalla ajalla.

Nautitaan viikonlopusta, adventista ja alkavasta
joulun tunnelmasta, vesisateesta huolimatta!
                        Eeviregina.

torstai 19. marraskuuta 2015

Viikonloppureissua


Olimme torstaista sunnuntaihin etelä-Suomessa ja ehdimme
nähdä ja kokea paljon. Pysähdyspaikkoja oli tällä kertaa
Riihimäki, Vantaa, Espoo ja Helsinki.
Tapasimme ystäviä ja sukua, mies oli omissa menoissaan ja
minä kiertelin shoppailemassa.

Keskustassa kävin Granitissa, Riviera Maisonilla, Sokoksella
ja Stockalla. Myös Laura Ashley, Marimekko, HM Home ja 
Hemtex tuli kierreltyä. Ja muitakin. 
En hirmuisesti ostanut muuta kuin eräille joululahjoja ja
perinteisesti itelle uusia joulupalloja.Edelleen tykkään ruskean
ja kuparin sävyistä. 
 

Menomatkalla pysähdyttiin Riihimäen Home Berryssä ja
siellähän olikin loppuunmyynti! Löysin joitakin joulu- ja
synttärilahjoja.  Harmi, kun lopettavat kivan liikkeen.


Lauantaina kierreltiin ystäväni kanssa muutamat Espoon
kirpparit. Ostin enimmäkseen työpaikalleni ensi kesän
tarvikkeita. Meille tulee ainakin 6 leikkimökkiä ja leikki-
 kauppa, joihin tarvitaan sisustustavaraa ja kalusteita.

Jos teillä on nurkissa ylimääräistä roinaa tai tiedätte, mistä
löytää edullisia lasten pöytiä, tuoleja, kaappeja, keittiö-
kalusteita, niin vinkatkaa minulle. Tarvitaan monen tyyppisiä 
ja saa olla kuluneitakin, maalilla saa ihmeitä aikaan.
Ikeasta ainakin löytyy, jos ei muualta.


Lauantaiaamun Pariisin järkyttävien uutisten johdosta
ajoimme lauantai-iltana keskustaan ja kävimme hiljentymässä
ja katsomassa kynttilämerta Ranskan suurlähetystön edessä.
Eihän omasta Pariisissa tallomisestammekaan ole kuin
5 viikkoa aikaa. Hui kamalaa!
 
 Pray for Paris.

Niin pelottavaa, kun terrorismi tulee aina vaan lähemmäksi.
Ja omalle suvulleni tämä on Israelissa arkipäivää.
Lokakuussa siellä oli yli 600 terroritekoa, joita saatiin
ihan kiitettävästi torjuttua. Onneksi vain 11 ihmistä kuoli.

Miltähän suomalaisista teineistä tuntuisi kulkea kouluun
pippurisumutteet taskussa? Ja varoa joka hetki puukottajia, 
ampujia ja autolla päälle kaahaavia? Ei voi lähteä iltaisin
shoppailemaan, elokuviin tai vain kaverille, kävelemään
kaduille tai bussiin? Kun ei uskalla.


Täällä on synkkiä ja sateisia päiviä. Ei oikein huvita mikään,
eikä saa mitään aikaan. Joulukortit on vaiheessa keittiön
pöydällä ja pää täynnä ideoita jouluksi. Jospa tässä jotakin
askaretta syntyisi.

Uusia kuviakaan ei ole, kun kamera hajosi lopullisesti.
Huollossa käynti ei auttanut, uuden ostaminen on kait edessä.
Vanha kamera kaivettiin esille, jospa sillä mennään
hetken aikaa. Eikä tässä vielä kaikki.
Myös tietsikka temppuilee, sekin kävi jo kahdesti
huollossa.

Kaikista vastoinkäymisistä ja synkkyydestä huolimatta
toivotan teille kaikille valoisaa ja ressitöntä marraskuun
jatkoa!
 Nautitaan ulkovaloista, kynttilöistä ja vähitellen
avautuvista Joulumarkkinoista!

                     Eeviregina.

torstai 5. marraskuuta 2015

Blogini tarina

Eeviregina Jokirannassa-blogissa.

1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki myös pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen).

2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.

3. Haasta mukaan neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen.

4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.

5. Mikäli olet Instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. #Blogisitarina-haasteen käynnisti: kototeko-blogi.

Sain jo viikkoja sitten tämän haasteen Jaelilta Appelsiinipuun alta.


MITEN BLOGINI SAI ALKUNSA?

Löysin tämän bloggailuharrastuksen 2009, kun aloin seurata
siskoni blogia Pieni oliivipuu.
Vähitellen kiinnostuin lisää ja aloin ajatella, että jospa
minäkin osaisin tehdä omaa blogia.
Mieheni oli sairaana ja oli kotona enemmän, joten hänellä
oli aikaa neuvoa ja opastaa minua. Olin ihan tumpelo
tietokoneen kanssa, ja olen edelleen!

Jokirannassa.

KUINKA SE ON KEHITTYNYT AJAN SATOSSA?

Onhan blogissani tapahtunut muutosta sieltä alkuajoilta.
Kuvien laitossa oli aluksi ongelmia.
Alussa kerroin enemmän tuunauksista, sisustamisesta 
ja käsitöistäni. Vähitellen puutarha-aiheet ovat tulleet
enemmän ja enemmän esille. Joko omaa pihaa tai sitten
muualla kuvattuja puutarhoja olen esitellyt aika paljon.
Myös matkoista on tullut kerrottua paljon, mutta se aihe oli
mukana jo ihan alussakin.

Blogini on sekalainen sekoitus vähän kaikkea, se ei sovi
minkään määrätyn otsikon alle.
Huomaan, että monet alun kommentoijat ovat hävinneet
tai lopettaneet bloggaamisen. Mutta toisaalta uusia lukijoita
on tullut paljon lisää.

 Äiti ja isä kihlakuvassa 1959.

MITKÄ OVAT OLLEET MERKITTÄVIMPIÄ TAITEKOHTIA?

No eipä mitään hirmu erikoista tule mieleen. Aluksi olin kyllä
ihmeissäni, kun blogiini alkoi tulla kommentteja ja lukijoita.
Vähitellen teitä kirjautui lukijoikseni.
Tiedän, että blogillani on paljon anonyymejä lukijoita, olisi
kivaa jos joskus kommentoisitte!

Surullisin aika bloggaamisessa oli kevät 2011, kun äitini
nukkui pois. Sinä vuonna en kovin montaa bloggausta
jaksanut tehdä.  Sinä kesänä aloin tehdä takapihan puutarhaa
surutyönä. Olen jatkanut sitä joka kesä ja kohta se alkaa olla
valmis.

 Mummuni Eevi Regina ensimmäisen lapsensa Priitan
kanssa Kykyrillä noin 1930.

Bloginimeni Eeviregina tulee siis joen toisella puolella
asuneelta mummultani. Asumme mummun perintömailla
Jokirannassa, joten sekin nimi tulee tästä paikasta.

Mummula. Keskellä näkyvä vaalea pikkutalo oli kotini
melkein 5-vuotiaaksi asti.

Haastan mukaan seuraavat 4 blogia kirjoittamaan omaa
tarinaansa:

Rakkaudesta Vironperään
Talo tähtitaivaan alla
Kivimäen elämää
Pieni Oliivipuu (taisit saada tämän haasteen jo 
Kaikkea hyvää-blogistakin!)

Oikein hyvää marraskuun jatkoa, tuikutellaan ja laitellaan
talvivaloja ikkunoille ja terasseille! 

                     Eeviregina.

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Normandian maihinnousu

 6.6.1944
Historian suurin maihinnousu Ranskan rannikolle
yllätti Saksan 71 vuotta sitten.

 Juno beach,  kanadalaisten maihinnousu



Koko Seinenlahden rannikko oli täynnä maihinnousumuistomerkkejä
 amerikkalaisten, kanadalaisten ja brittien käymästä sodasta
Saksaa vastaan.


 Juno beach


 Kanadalaisten muistolle.

 Uimakoppeja rannalla.

 Amerikkalaisten maihinnousupaikat.

 Brittien maihinnousupaikka.



Lähes 3 kuukautta kestävissä taisteluissa kuoli, haavoittui
ja katosi yli 425 000 liittoutuneiden ja saksalaisten sotilasta.


 Ramppi, joka laitettiin laivasta rannalle ja sitä pitkin 
ajettiin tankit maihin.

 Omaha beach

Jättisuuri hautausmaa, jossa amerikkalaisten hautoja.
Niin moni jäi Ranskan mantereelle.

 Erik Suominen
Syntynyt New York, kuoli june 25 1944

Joka paikasta sitä suomalaisia löytyy - niin myös
Normandian maihinnoususta!

 Ehkä John J. Sitkokin oli suomensukuinen?



Mikä sai noin 1.450. 000 liittoutuneiden sotilasta lähtemään
sotimaan Ranskaan? Seikkailunhalu, taistelu oikeudenmukaisuuden
ja vapauden puolesta. Osa oli sukua
vanhalle mantereelle, ainakin nimistä päätellen.
Tulee vaan mieleen tänne Suomeenkin nyt tulevat nuoret miehet 
Irakista,Somaliasta.... Eivät puolusta edes omaa maatansa, saati 
sitten lähtisivät auttamaan muita...



Ajelimme yhden päivän Seinenlahden rannikkoa ja 
kiertelimme muistomerkeillä ja hautausmaalla.
Amerikkalaisten maihinnousupaikat olivat Utah ja
Omaha beach, brittien Sword ja Gold sekä 
kanadalaisilla Juno beach.


Tässäpä
oli tällä erää Ranskan matkakuvat. Ehkä joskus vielä jotain
mielenkiintoista näytettävää.

Nyt on muut asiat mielessä. Terasseille on tehty havukoristeita, 
muutamat kaamosvalot ja kynttilät sytytelty. Posti tuo lähes
joka päivä jouluisia lehtiä ja joulukortteja on myös jo
askarreltu. Viime viikolla laitoin jo ekat joululahjat pappan
mukana Israeliin.

Hyvää Pyhäinpäivän viettoa teille kaikille! 
                   Eeviregina.