Tapaninpäivänä

 Tapaninajelulla Joakimillä 1980-luvulla.

Kuinkahan moni blogini lukija oli tänään hevosajelulla?

Eipä taida enää monessakaan talossa Tapaninajelu hevosella

onnistua... Ennenhän oli lähes jokaisessa talossa hevonen

täällä maalla.

Täällä oli aattona kipakka -18 asteen pakkanen eikä kovin

kauaa haudoillakaan viitsitty olla. Maisema on niin kaunis,

lumi tekee niin jouluisen tunnelman.

Tänään ja eilen oli -7 asteen paikkeilla, sopiva ulkoilukeli

mutta eipä sitä tullut lenkille lähdettyä.

 1982 maalaamani teekupit

Vaikka kuinka ajattelin laittaa tänä jouluna kevyttä ruokaa, aina 

se lipsuu ja kun on montaa lajia maisteltavana, jokaista

maistelee vähän... ja ähkyssä ollaan!

Meillä oli aattoaterialla hirvenpaistia rosepippurikastikkeella, 

lohkoperunat, kinkku-, ja kalkkunasiivuja, lohta, rosollia, italian-, 

viher- ja punakaalisalaatteja, punajuuripaistosta, lanttu-, porkkana- 

ja maksalaatikoita, joululimppua, Maria-tädinleipää ja Kikken 

saaristolaisleipää, kotikaljaa ja jälkkärinä kuvassa näkyvissä kupeissa

hedelmäsalaattia ja päärynäkinuskirahkaa.

Ihan sen tähden luettelin nuo kaikki ruuat, kun viikolla kaappeja siivoillessa

käsiini osui vanhoja lehtileikkeitä sota-ajan jouluista. Kuinka vaatimatonta

ja vähälajista se ruokakin oli, puhumattakaan muista tavaroista.

Tätini kertoi että vaatteitakin oli sota-aikana niin vähän, että ne oli

viikonlopun aikana pestävä, jäiset ja koppuraiset vaatteet tuotiin pesun

jälkeen tupaan kuivumaan, että saatiin ne jälleen puettua päälle.

Kaikki vanhat resuiset vaatteet käytettiin luutuina ja tilkkutäkkien täytteinä

eikä pyyhkeitäkään oikein ollut.

Talo oli niin kylmä, että mummu nukkui koko katraan kanssa samassa

sängyssä, 4 tyttöä ja isä oli vauva. Vesi jäätyi yön aikana keittiössä ämpäriin, 

puilla lämmitettiin kakluuneita ja puuhellaa.Lisäksi mummulan pienessä 

talossa asui evakossa monta ihmistä ja venäläinen sotavankikin.

 Honkalan joulua 1980-luvulla.

2004 vuoden Hesarissa Anneli Pranttila muistelee sota-ajan jouluja.

Sota pelkisti myös joulut, kaikesta oli pulaa. Niukkuudesta huolimatta

joulun aterioista yritettiin tehdä niin juhlavia kuin mahdollista.

"Kotona oli joulukuusi ja siinä pitkät kynttilät. Niitä tosin poltettiin vain

pari senttiä, näin ne riitti kaikiksi sotajouluiksi. Kuusen koristeena oli

pumpulituppoja ja kuusenkaramellit sisälsi puupaloja.

Ihmisten piti olla omatoimisia ja aloitteellisia. Varsinkin maalla oli helpompaa 

kasvattaa juureksia ja kesäpossua.

Piirakat ja pasteijat leivottiin itsetekemästä perunavoitaikinasta, jossa tosin 

oli voita vain nimeksi. Luumuhilloin korvikkeena oli puolukka- ja 

mustaviinimarjasosetta. Pipareiden ainoana mausteena saattoi olla maustepippuri.  

Lisäksi leivottiin piimäkakkua ja ruispipareita. Nämä viimeksimainitut on 

meillekin tuttuja suvun leivonnaisia.

Kaikesta piti yrittää tehdä korvikkeita. Korvikevoi oli oman aikansa levite: 

pehmitettyyn voihin sekoitettiin keitettyä perunaa,porkkanaa tai muuta 

juuresta.

Korvikekinkku tehtiin seuraavasti:

Sianlihakuutiot jauhetaan hienoksi, samoin kuoritut perunat ja ne sekoitetaan

yhteen ja jauhetaan vielä uudelleen. Lisätään nesteeksi tilkka maitoa, vettä

tai kaljaa, vähän vehnäjauhoa tai munanvalkuainen. Mausteeksi suolaa,

valkopippuria ja värjätään punaisella karamellivärillä.

Muodostetaan veitsellä muotoillen vuokaan pieni kinkku, joka sivellään

sinapilla. Ripotellaan leipäraastetta pinnalle ja neilikkaa mausteeksi.

Vuokaan lisätään vähän kuumaa vettä ja sillä valellaan kinkkua

paistamisen aikana. Tarjotaan kuuman lanttulaatikon kanssa."

Vanha joulukortti noin 1940-luvulta.

Kyllä meillä vaan onkin asiat hyvin. Toisin kuin esimerkiksi oli

sota-aikana.Meillä on niin älyttömästi ruokaa ja kaikkia

tavaraa, että ihan meinaa hukkua niihin.

Vaikka olisi köyhyyttä, työttömyyttä ja rahasta pulaa, aina

jotakin ruokaa ja avustuksia on mahdollista saada.

Meillekin tuli taas iso pino lahjoja, toki tarpeellisia ja osa 

syötäviä herkkuja (melkein jo syöty!).

Tällaisissa joulumietteissä tällä kertaa...

Eeviregina.