Tammikuun loppu

Tammikuu on nimeni

luminen on takkini.

Sormet hyyssä, kynnet jäässä

vielä jäinen lakki päässä,

 mutta punaposkinen

raikas, raikas iloinen!

-tuntematon tekijä, löysin Hopeinen kuunsilta-blogista.

Tammikuu on ihan kohta selätetty. Hassu ja erilainen tammikuu.

Koskaan ennen en ole aikonut mennä tammikuussa puutarhaan

töihin! Sitä nimittäin olisi voinut tehdä useampanakin päivänä.

Yli puolet kuusta on ollut lumetonta ja lauhaa.

Tammikuu oli lunta ja räntää, vettä ja jäätä. Olipa jopa

auringonpaistettakin. Hiljaiseloa, lukemista ja käsitöitä.

 

Hassua, etten muistanut ottaa kukkapenkeistä kuvaa, kun ne 

oli ihan ilman lunta. Ja maanpeitekasvit vihreänä.

Talven tuisku tuittupää,

nietoksissa temmeltää.

Kiireen vilkkaa maalaa mannut,

puitten kylkiin valkorannut. 

Vasta sitten levähtää,

kun on valmis talven sää.

                     -tuntematon.

Jokikaan ei ole vielä jäätynyt. Kissat ihmettelee, missä niiden

talvitie on? Joka talvi ne tekee polun joen yli naapuriin. Nyt

täytyy kiertää kaukaa sillan kautta.

 Ellu portailla, Siiri kiviaidalla.

Tänään taas tuprutteli lisää lunta. Kohtahan tässä joutuu jo

mennä lumitöihin!

 

Talvipoika sipsutteli,

lumivarpain hipsutteli.

Lumivillaa ripsutteli,

haituvia hapsutteli.

Nauroi vitivalkein hampain.

Ratsasteli lumilampain,

puitten ali, puitten yli,

lunta kukkuroillaan syli.

-Seija Silvennoinen, tässä vain osa runosta.

 

Tulppaanit, nuo talven piristykset.

 

Toivon ettei oikein kovia pakkasia tule talvella, kasveilla 

on nyt edes vähän lumisuojaa (havujen lisäksi).

Hei, hei tammikuu, hemikuu on ihan nurkan takana!

                                                  Eeviregina.