Siiri

 Kesällä 2010,

Hei, minä olen Siiri. On minulla monta muutakin nimeä,

Siiri Angervoinen, Sinkku, Silli, Siiru ja Siiri Silleri, ilopilleri.

Minäkin olen syntynyt yllätys, yllätys Marinkaisissa! Olen

kuitenkin eri talosta kuin Ellu.

 Olin minä aika söpö pienenä... ja olen kyllä

vieläkin!

Ellu ei oikein tykännyt kun tulin sen reviirille, mutta nyt me

tullaan aika hyvin toimeen. Ellulla lähtee joskus mopo käsistä,

eikä se ymmärrä, että minä olen pieni, hento ja herkkä neiti!

Myönnän, että olen pikkusen dramaattinen  Ellun suhteen. Ei

se oikeesti aina ehdi edes koskea minuun, kun huudan jo apua.

Minua sanotaan tarkaksi, araksi ja varovaiseksi kissaksi.

 

Rento olo.

 Paras paikka nukkumiseen on isännän ja emännän sänky. Päivällä

nukun keskellä sänkyä ja yöksi kellahdan emännän tyynyn reunalle.

Ihme juttu, enäntä ei tykkää kun mun rukki hurisee niin kovasti, ettei

se saa nukuttua!

 Mun lempparipaikkoja on myös vintillä sohvan takana, isännän

puukorit ja kameralaukut.

 Kylmällä menen joskus ihan peiton sisään.

 Kattokaa nyt mun kippura-asentoa, olen ihan nurin kurin!

 Emännän pellavakankaita. Ei näistä voi ommella, tämähän on

mun peti!

Emäntä virkkaa noita mattoja ja minä koekäytän ne  kaikki.

Niissä on hyvä nukkua, hyöriä ja pyöriä.

 Lemppariohjelmia...

 

Onpas komee lintu!

 Tykkään seurata isännän kanssa luonto-ohjelmia tv:stä.

Varsinkin lintuohjelmat on mun lemppareita. Sitä en

ymmärrä,mihin ne linnut lentää tv:stä, kun en näe niitä,

vaikka katon oikealle ja vasemmalle seinälle...

 Piilosilla.

Minä tykkään olla emännän kanssa pihahommissa. Tai

enemmän minä olen puskissa piilossa ja seurailen sieltä

touhuja.

 Mun viidakko.

 Puussa.

Kiipeilen usein puihin ja vanhan saunan katolle. Emäntä pelkää

että putoan jokeen tai savupiipusta sisälle, kun kävelen piipun

päälläkin. Höh, minähän olen varovainen!

 Kattokaa ny kuinka korkealle menen joen ylle...

 Maastoutumista.

 Kattokaa mun häntää!

Pienenä minua sanottiin oravaksi, kun häntäni oli leveämpi

kuin vartaloni. Minun karvani on pitkää ja tuuheaa ja se onkin

pelastukseni, kun Ellu ja naapurin pojat kiusaa. Niillä on vaan

suu täynnä karvoja, eikä ne ylety minun ihooni ollenkaan.

En muista, että minulle olisi tullut ikinä haavoja.

 Kevättää jo.

Minulla on muutamia dramaattisia kokemuksia sairastumisista.

Ihan ekana kesänä ampiainen pisti minua päähän ja pää turposi

niin, ettei minua kuulemma kissaksi enää tunnistanut.

Joskus minulle tuli hengitystietulehdus ja jouduin eläin-

klinikalle tiputukseen! Onneksi isäntä oli siellä minun kanssa.

Korvapunkkien kanssa tapeltiin eka kesä ja sen jälkeen niitä

ei olekaan enää ikinä ollut.

Olen myös aika nirso ruuan suhteen ja emäntä tuokin minulle

aina jotain herkkuja, jotka kelpaa.

 Haluan sisälle!

 Tarkkailupaikalla.

Minua pelottaa nuo automatkat kaupunkiin ja melkein aina

tulee silloin pisut koppaan. Nuo huoltajat tietää jo varautua

siihen. Joskus huomaan että kuljetuslaatikko otetaan esille, 

silloin syöksyn sängyn alle piiloon. Joskus menen varuilta

sinne, vaikka isäntä vaan laittaa takkia päälle... Usein ne kyllä

 osaa huijata mua ja hups vaan, taas istutaan ranskalaisen

takapenkillä. 

Tykkään kyllä olla vaihteeksi siellä kaupungissakin. Onhan

siellä erilaista ja meillä on omat nojatuolit ja ikkunapaikat,

olo ihan kuin kuninkaallisilla!

 Tulispa jo kesä, että emännän puuhamaa aukeis!

 Vaahteranlehdissä on kivaa pyöriä.

Minähän oon vähän semmonen reissunainen. Olin silloin tällöin

omilla teilläni jopa parikin viikkoa. Emäntä ja isäntä huutelivat

minua pitkin kyliä, ajelivat pelto-ja metsäteitä minua etsien.

Laittoivat jopa etsintäkuulutuksen lehteenkin kuvani kera.

Voi, voi, minähän voisin kirjoittaa romaanin "Siirin Salatut

Elämät".  Enpä kerro, missä olen aikaani viettänyt! Nyt olen

vähän rauhoittunut ja pysyn enemmän kotona. Eipä nuo isäntä

ja emäntäkään ole sitten niin hulluna huolesta...

Taasko se tuon kameran kanssa... no, ota kuva!

Kyllä on kivaa kun tulee kesä! Saadaan taas kierrellä

tuon emännän kanssa ympäri pihaa ja tutkailla, mitä 

sieltä maasta nousee.  Joitakin piippoja, mistä kasvaa

niitä mun piilopaikkoja. Ihmeellistä!

Sitä odotellessa seurailen lintujen lentoa yläkerran

lintulaudalle ja säksätän niille hurjasti!

                                                 Iloista kevättä teille toivottaa Siiri.

Tervetuloa myös uudet lukijat: Teija Parasta aikaa,
Ansu Tuuliannikantuvasta sekä Birgitta Koivisto.
                                              Eeviregina.