keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Siiri




 Kesällä 2010,

Hei, minä olen Siiri. On minulla monta muutakin nimeä,
Siiri Angervoinen, Sinkku, Silli, Siiru ja Siiri Silleri, ilopilleri.
Minäkin olen syntynyt yllätys, yllätys Marinkaisissa! Olen
kuitenkin eri talosta kuin Ellu.

 Olin minä aika söpö pienenä... ja olen kyllä
vieläkin!



Ellu ei oikein tykännyt kun tulin sen reviirille, mutta nyt me
tullaan aika hyvin toimeen. Ellulla lähtee joskus mopo käsistä,
eikä se ymmärrä, että minä olen pieni, hento ja herkkä neiti!
Myönnän, että olen pikkusen dramaattinen  Ellun suhteen. Ei
se oikeesti aina ehdi edes koskea minuun, kun huudan jo apua.
Minua sanotaan tarkaksi, araksi ja varovaiseksi kissaksi.

Rento olo.

 Paras paikka nukkumiseen on isännän ja emännän sänky. Päivällä
nukun keskellä sänkyä ja yöksi kellahdan emännän tyynyn reunalle.
Ihme juttu, enäntä ei tykkää kun mun rukki hurisee niin kovasti, ettei
se saa nukuttua!

 Mun lempparipaikkoja on myös vintillä sohvan takana, isännän
puukorit ja kameralaukut.

 Kylmällä menen joskus ihan peiton sisään.

 Kattokaa nyt mun kippura-asentoa, olen ihan nurin kurin!

 Emännän pellavakankaita. Ei näistä voi ommella, tämähän on
mun peti!

Emäntä virkkaa noita mattoja ja minä koekäytän ne  kaikki.
Niissä on hyvä nukkua, hyöriä ja pyöriä.


 Lemppariohjelmia...

Onpas komee lintu!

 Tykkään seurata isännän kanssa luonto-ohjelmia tv:stä.
Varsinkin lintuohjelmat on mun lemppareita. Sitä en
ymmärrä,mihin ne linnut lentää tv:stä, kun en näe niitä,
vaikka katon oikealle ja vasemmalle seinälle...

 Piilosilla.

Minä tykkään olla emännän kanssa pihahommissa. Tai
enemmän minä olen puskissa piilossa ja seurailen sieltä
touhuja.

 Mun viidakko.

 Puussa.

Kiipeilen usein puihin ja vanhan saunan katolle. Emäntä pelkää
että putoan jokeen tai savupiipusta sisälle, kun kävelen piipun
päälläkin. Höh, minähän olen varovainen!

 Kattokaa ny kuinka korkealle menen joen ylle...

 Maastoutumista.

 Kattokaa mun häntää!

Pienenä minua sanottiin oravaksi, kun häntäni oli leveämpi
kuin vartaloni. Minun karvani on pitkää ja tuuheaa ja se onkin
pelastukseni, kun Ellu ja naapurin pojat kiusaa. Niillä on vaan
suu täynnä karvoja, eikä ne ylety minun ihooni ollenkaan.
En muista, että minulle olisi tullut ikinä haavoja.

 Kevättää jo.

Minulla on muutamia dramaattisia kokemuksia sairastumisista.
Ihan ekana kesänä ampiainen pisti minua päähän ja pää turposi
niin, ettei minua kuulemma kissaksi enää tunnistanut.
Joskus minulle tuli hengitystietulehdus ja jouduin eläin-
klinikalle tiputukseen! Onneksi isäntä oli siellä minun kanssa.
Korvapunkkien kanssa tapeltiin eka kesä ja sen jälkeen niitä
ei olekaan enää ikinä ollut.
Olen myös aika nirso ruuan suhteen ja emäntä tuokin minulle
aina jotain herkkuja, jotka kelpaa.

 Haluan sisälle!

 Tarkkailupaikalla.

Minua pelottaa nuo automatkat kaupunkiin ja melkein aina
tulee silloin pisut koppaan. Nuo huoltajat tietää jo varautua
siihen. Joskus huomaan että kuljetuslaatikko otetaan esille, 
silloin syöksyn sängyn alle piiloon. Joskus menen varuilta
sinne, vaikka isäntä vaan laittaa takkia päälle... Usein ne kyllä
 osaa huijata mua ja hups vaan, taas istutaan ranskalaisen
takapenkillä. 
Tykkään kyllä olla vaihteeksi siellä kaupungissakin. Onhan
siellä erilaista ja meillä on omat nojatuolit ja ikkunapaikat,
olo ihan kuin kuninkaallisilla!

 Tulispa jo kesä, että emännän puuhamaa aukeis!

 Vaahteranlehdissä on kivaa pyöriä.

Minähän oon vähän semmonen reissunainen. Olin silloin tällöin
omilla teilläni jopa parikin viikkoa. Emäntä ja isäntä huutelivat
minua pitkin kyliä, ajelivat pelto-ja metsäteitä minua etsien.
Laittoivat jopa etsintäkuulutuksen lehteenkin kuvani kera.
Voi, voi, minähän voisin kirjoittaa romaanin "Siirin Salatut
Elämät".  Enpä kerro, missä olen aikaani viettänyt! Nyt olen
vähän rauhoittunut ja pysyn enemmän kotona. Eipä nuo isäntä
ja emäntäkään ole sitten niin hulluna huolesta...

Taasko se tuon kameran kanssa... no, ota kuva!

Kyllä on kivaa kun tulee kesä! Saadaan taas kierrellä
tuon emännän kanssa ympäri pihaa ja tutkailla, mitä 
sieltä maasta nousee.  Joitakin piippoja, mistä kasvaa
niitä mun piilopaikkoja. Ihmeellistä!
Sitä odotellessa seurailen lintujen lentoa yläkerran
lintulaudalle ja säksätän niille hurjasti!
                                                 Iloista kevättä teille toivottaa Siiri.

Tervetuloa myös uudet lukijat: Teija Parasta aikaa,
Ansu Tuuliannikantuvasta sekä Birgitta Koivisto.
                                              Eeviregina.

32 kommenttia:

  1. Kyllä olet, Siiri, oikea kaunotar!

    VastaaPoista
  2. Ihana Siiri! Olet oikea prinsessa ja ansaitsit ehdottomasti tämän ihka oman postauksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On minulla vähän prinsessan elkeetkin...

      Poista
  3. Onpa ihana Siiri. Hieno on telkkarin katselukuva. - Mukavaa keskiviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua kiinnostaa nuo linnut luonnossa ja tv:ssäkin. Joskus leijonakuvat ihan pelottaa.

      Poista
  4. Ihana postaus.
    Niin hienosti Siiri esitteli itsensä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, tässä te sisarukset peräkkäin kommentoitte!
      Siiri otti Ellulta mallia.

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Häntä on muutenkin omituinen, ihan kuin se olisi pikkukissa-aikana "mennyt poikki" eli hännän loppu sojottaa aina suorana. Ei se menoa haittaa...

      Poista
  6. Hauska tutustua Siiri,olet oikea kaunotar:)

    VastaaPoista
  7. Siiri - olet upea kissa! Niin elegantti ja silmäsi ovat sielukkaat. Olet kissasuvun aatelia ja taidat tietää sen :)

    VastaaPoista
  8. Suloinen Siiri!
    Kyllä on emäntä ottanut kuvan jos toisenkin tuosta kaunokaisesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan tässä vuosien aikana muutama kuva otettu. Usein kyllä jää ikuistamatta hyvä hetki, kun kissa häipyy kameran hakemisen aikana. Ja tämähän ei todellakaan pyynnöstä tai käskystä ole paikallaan...

      Poista
  9. Vastaukset
    1. Minä olen aika tarkka neitonen näissä omissa jutuissani.

      Poista
  10. Vastaukset
    1. Ulkonäköni on emännän mielestäkin kiitettävä, mutta muuten olen aika oikullinen ja nirso. Me kaikki kissat ollaan omia persoonia...

      Poista
  11. Kiitos! Olen ihan hämmentynyt näistä kehuista...

    VastaaPoista
  12. Saahan sinulla, upea Siiri, ollakin vähän kommervenkkeja. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minähän en ole mikään sylikissa ja ite päätän milloin olen sylissä tai milloin minua saa edes koskea! Ulkoa tullessani pyörin lattialla ja silloin saa silitellä...

      Poista
  13. Voi Siiri miten kaunis oletkaan! Oikea prinsessa kommervenkkeineen! Niin upea on myös häntä, ihana!

    VastaaPoista
  14. Vastaukset
    1. Emäntä sanoo että olen oikullinen suloinen...

      Poista