Jokirannan Ellu

 Jokirannassa.

Minä olen Jokirannan Elmeri, tuttavallisemmin Ellu, kollipoika 

ja tämän talon kingi. Tuo emäntä ei ole kertonut meistä kissoista

kuin ohimennen, joten päätin ite kertoa meidän talon kissojen

elämästä.

 

 Tarkkailupaikalla.

Täytän vapun aikaan 11 vuotta ja emäntä kertoi, että minä olen 

syntynyt Lohtajan Marinkaisissa. Minä pidän vahtia tällä tontilla

ja joskus otan vähän yhteen naapurin kollien kanssa. Meidän

naapureissa on yhteensä 7 kissaa ja ne käyvät joskus meidän

pihalla kiertelemässä. Minun reviirilläni!

 Pihatarkkailua.

Kesällä on kivaa seurailla emännän puutarhahommia ja isännän

nurmikonleikkuuta ja puiden pilkkomista.

 

 Hellavahtina.

Minä olen aika isokokoinen ja painan 5.5 kiloa.

Meillä on tuon isännän kanssa viikottain "hanskapainit" vintin

portailla. Minä tykkään tapella hanskan kanssa ja isäntä auttaa

siinä. Minulla kuulemma kuluu siinä liiat energiat, etten niin

paljon paini Siirin kanssa.

 

 Terassimakoilua.

 Ellu ja Siiri (os.Kottarainen) kesällä 2010.

Minulla on "pikkusisko" Siiri, jota on aina vähän kivaa kiusata.

Emäntä ja isäntä ei siitä tykkää ja hyvin usein minut laitetaankin

ulos jäähylle. Siirikin on kyllä ovela ja huutaa jo apua, vaikka

en ole ehtinyt vielä koskeakaan...

 Minä sisällä ja Siiri ulkona.

Minulla on useampikin lempinimi, joita tuo isäntä käyttää. Olen

kuulemma ihan kuin "Erkinjuntti" ja "vihapuhuja vuodesta 2006."

Olen aika kovapäinen kissa ja joskus  isäntä hermostuu niin että

 uhkaa lähettää minut jonnekin Tampereen Haukiluomaan?

Oliskohan siellä mukava paikka?

 

Sairaslomalla.

 

 Minä olen ollut aika terve kissa,mitä nyt välillä on tullut tapeltua

naapurin kollien kanssa. On haettu antibiootteja korviin, päähän

ja tassuihin. Joskus hyppelen kolmella jalalla, kun olen loukannut

tassua pihalla temppuillessani.

 Kevätauringossa terassilla.

Me ollaan tehty "kissojen talvitie" jään yli naapurin navetalle ja 

ulkovarastoihin. Siellä on mukava kulkea ja tutkia piilopaikkoja.

Jäälläkin on hauskaa tutkia joka onkalo, vaikka tuo emäntä niin

pelkää meidän putoavan virtaavaan jokeen. Olenhan minä joskus

pudonnutkin, varsinkin syksyisin. Olen niin painava, ettei ohuet,

ensimmäiset jäät kestä minua.

 Tätä nallekuvaa ei olis tämmösestä kollista tarvinnut julkaista!

 

Peitoissa...

 

 Me tykätään Siirin kanssa vaihdella nukkumapaikkoja. Välillä

nukutaan yläkerran aulassa tai sohvalla tai sohvan takana. Joskus

taas olohuoneen sohvalla, nojatuolissa, saunan lauteilla tai makuu-

huoneessa. Ja kesällä tietysti terasseilla.

 Valtakunnassa kaikki hyvin.

Meillä on täällä Jokirannassa hauska elämä, mutta emännän ja 

isännän reissujen ajaksi meistä tulee kaupunkilaiskissoja.

Siellä saa vain ikkunoista seurata naapurinkissojen liikkeitä.

Joskus näkyy oravia, lintuja ja pupusiakin. Ja onhan siellä

enemmän ihmisiäkin, kuin meillä kotona. Kaupunkireissut

sujuu hyvin, mutta kotona on kuitenkin kaikkein parasta olla!

Isännän kesäauto ja vähän minunkin...

Onneksi kohta tulee kesä ja mekin viihdymme enemmän pihalla.

Mikäpä on sen parempaa kuin lekotella auringossa terassilla tai

kiipeillä puissa ja nauttia kesäpäivistä! 

                                                            Terveisin Jokirannan Ellu.