Juhannus 1962
Äidin ja isän kanssa mummulan portailla.
Kaaos kukkaruukussa- ja Tylsä mörökölli-blogeista lähetettiin minulle
haastetta lapsuuskuvista.
"Moni meistä bloggaa anonyyminä, eikä halua laittaa esim omaa kuvaa sivulleen.
Olisi kuitenkin mukava nähdä minkä näköistä porukkaa me olemme. Esittele itsesi
yhdellä tai useammalla lapsuuden kuvallasi. Harvalla on lapsuuskuvia tiedostoissaan,
mutta vanhan valokuvan saa helposti sähköisesti julkaistavaan muotoon ottamalla siitä
kuvan digikameralla. Nyt selaamaan valokuva-albumeita!
Laita haaste kiertämään jakamalla saamasi haaste kahdelle tai useammalle bloggaajalle."
Kesä 1962
Äiti ja minä, alle 1 -v. pikkutuvan eli oman kodin pihalla.
Olin aika pienikokoinen, syntyessäni painoin vain1kg 800g.
Minä ja tädit Halsualla 1962
Olen ensimmäinen lapsenlapsi äidin puolella ja tätini olivat
11- ja 13- vuotiaita kun synnyin.
Heinäpellolla 1964
Asuimme mummulan pihapiirissä ensimmäiset viisi vuotta.
Kesäisin olin tietysti mukana äidin, isän, tätieni, sekä mummun ja pappan
kanssa heinäpellolla ja muissa maatalon töissä. Kuvassa äiti vasemmalla,
odottaa siskoani joka syntyi noin kuukauden kuluttua.
Vauhdin hurmaa, luultavasti 1965
Serkkuni Riitan kanssa Halsualla. Minulla oli kudotut, "damaskit" ja
ruskeankeltainen neulepusero ja pipo. Äiti teki minulle paljon
vaatteita kutoen ja ommellen, myös tädit eli äidin ja isän
siskot tekivät niitä, joten en tiedä tarkkaan kuka nuo on kutonut?
Joulu 1966.
Asuimme uudessa kodissa Muhosella. Siskolla on äidin kutoma mekko,
joka on vieläkin tallessa. Minulla on Tiina-tädin virkkaama sininen
villahame. Ja tietysti hienot rusetit päässä!
Muillakin on näkynyt lapsuuskuvissa noita rusetteja.
Tromsö 1968
Ensimmäinen Norjan matkani. Kävimme äidin, isän, siskon ja Esteri-tädin
kanssa Pohjois-Norjassa. Esteri-täti oli leikkaajana KPO:n kangas-
osastolla ja äiti ompeli meille Esterin leikkaamat kukkahousut.
Kun olimme lapsia äiti ompeli meille paljon vaatteita, ainakin
täällä maalla se oli yleistä. Kylillä asui ompelijoita joilla niitä
teetettiin.
J.L.Runebergin tuvalla Pietarsaaressa.
Isä kävi Keniassa eka kerran 1971 ja toi kotiin kenialaista kangasta.
Äiti ompeli itselleen ja meille tytöille mekot ja ne ovat vieläkin tallessa.
Voi että me oltiin ylpeitä erikoisista mekoistamme!
Kylläpä näitä kuvia kertyikin, vaikka ennen otettiin kuvia vähemmän.
Lähetän tämän haasteen seuraaville bloggareille:
Mammeli, Kivimäen elämää.
Sirkka, Sinisen oven takana.
Jaana, Amandantuvan tunnelmia
Lisay, en laita haastetta sinulle, koska olit jo mukana kolmessa kuvassani!
Hyvää maaliskuuta kaikille lukijoilleni! Eeviregina
Olipa kiva haaste ja postaus.Hymyn sai huulille nain aamuvarhain!
VastaaPoistaHaaste olisi ollutkin vahan vaikeampi,silla vanhoja kuvia ei minulla taalla niin paljon olekaan eika ainakaan koneella....
Huomasitko eka kuvassa tuon pieniruutuisen kapean ikkunan oven päällä? Sehän on se sun tuunaama, jonka luulimme olevan Tuunalasta. Tosi kauniita nuo vanhan talon pieniruutuiset lasit, onneksi niitä on vielä tallessa kotona. Voisi keksiä niistä jotain...
PoistaTänään jatkuu saariprojekti, puuta kaatuu ja mulla siivoaminen.
Muutama aste lämpimän puolella ja on kivaa olla pihalla!
Ompa sinusta herttainen kuva vanhemmmasi kanssa mummulan kauniissa kodissa portailla istuessanne. Talo on aivan ihana, niin makuuni. Aurinkokin siivilöityy siihen kauniisti ja kasvit oven vieressä luovat ihanaa tunnelmaa. HIenot muistot.
VastaaPoistaKiitos Sinulle.
Talo oli persoonallinen, isän isoisä ja hänen veljensä olivat rakennusmestareita ja rakentajia.
PoistaHarmi vaan, että talo tehtiin joskus 1920-luvulla ja materiaalit oli mitä oli. Talo oli tosi kylmä ja siksi se purettiin ja 1960-luvun lopulla rakennettiin uusi.
Runko siirrettiin ja koottiin isän työtilaksi meille kotiin, joten on se vieläkin tallessa. Ja niitä kauniita ikkunoita olemme tuunailleet koristeeksi.
Vanhat kuvat ovat aarteita! Minulla on onni omistaa kuvauksesta innostunut eno, joten vanhoja kuvia löytyy..:)
VastaaPoistaKuvasi ovatkin todella aarteita!
PoistaMeillä ei kotona ollut hyvää kameraakaan ja 70-luvun alussa isä kuvasi kaitafilmille, joten tavalliset kuvat jäivät vähemmälle.
Oi miten ihania kuvia. Täynnä tunnelmaa. Kiva kun vastasit haasteeseen :)
VastaaPoistaHauskaa näitä kuvia oli kaivella esille.
PoistaVoi kiitos näistä ihanista kuvista. Olemme näköjään samanikäiset (olen syntynyt tammikuussa -62, joten niillä main varmaan sinäkin). Oli oikein kivaa päästä kurkistamaan lapsuuteesi kuvien välityksellä.
VastaaPoistaMinä olen sinua noin kuukauden vanhempi...
PoistaOlisi kivaa nähdä sinunkin kuvia!
Ihania kuvia. Minullakin oli 60-luvun lopussa aika kukikkaat housut ja samasta kankaasta myös takki. Naapurin täti ompeli minulla ja sisarelleni ne. Ei vielä tuolloin ollut niin yleistä käydä valmisvaatteita kaupasta ostamassa, vaan paljon teetettiin ompelijalla.
VastaaPoistaJoka kevääksi ja kesäksi äiti ompeli meille uudet vaatteet ja myös jouluksi talvisempia. Kun tätini oli kangaskaupassa töissä, hän esitti aina uusia kankaita ja uusia malleja. Meillä olikin aina jotakin uusinta uutta päällä.
PoistaSehän olikin jotain aivan erikoista, jos käytiin kaupasta ostamassa jotain valmiita vaatteita...
Voi kun ihania kuvia! <3 Minä niin rakastan katsella vanhoja kuvia ja imeä niiden tunnelmaa; olen tämän varmaan jo joskus aikaisemminkin maininnut :-) Muistui mieleen oma äitini virkkaama mekko...ah. Mutta kangasta ihan Keniasta asti, on siinä ollut eksotiikkaa kerrakseen :-)
VastaaPoistaHyvää loppuviikkoa!
En tiedä, oliko niitä vaatteitakin niin paljon vähemmän kuin nyt, kun ne kankaat muistaa vieläkin!
PoistaOlihan ne eksoottiset mekot... Mä muistan miten kuljin isän kanssa eri paikoissa näyttämässä kaitafilmejä sieltä Kenian matkalta. Se oli vielä 70-luvulla harvinaista, ainakin täällä maalla.
Ihania kuvia, täynnä oman aikansa tunnelmaa! Minulla siskollani oli tuollaiset tunikat, kuin teilläkin alimmassa kuvassa. Saimme ne muistaakseni Italian tuliasina.
VastaaPoistaMua huvittaa aina, kun näen joskus kirppareillakin tuollaisia samantyylisiä tunikoita. On niitä kankaita ja valmiita vaatteita vieläkin myynnissä Keniassa.
PoistaOi kun kiva katsoa vanhoja valokuvia.Aiti ja isakin niin nuoria.Ja makin olen paassyt yhteen kuvaan.Tuli oikein lapsuus mieleen.Hyvaa loppuviikkoa sulle!
VastaaPoistaT:NetaLeena
Mullekin tuli yllärinä tuo eka kuva, en muistanut sitä ollenkaan. Oikein tutkin tuota vanhaa taloa, ei siitäkään liikoja kuvia ole otettu.
PoistaTuosta takkakuva-ajasta lähtien vasta muistan lapsuutta, sitä ennen aika on hämärän peitossa.
Sä oot varmaan 4v. tuossa kuvassa ja niin rusetti "poikatukassa" kiinni! Hauskaa loppuviikkoa teillekin!
Olipa kiva katsella lapsuuskuviasi.Ja nuo kenialaisesta kankaasta tehdyt mekot ihania kuvassa:)
VastaaPoistaEipä noita kankaita enää tule ostettua, vaikka reissuissa käydäänkin.
PoistaJotenkin ne kuviot ja värit kuuluu Afrikkaan, en osaa sisustaa niillä kotona. Tietysti olisi eri asia, jos olisin asunut kauemmin Afrikassa ja ne tavarat kuuluisi siellä arkeen.
Mukavaa viikonloppua ja shabbat shalom!
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaSori, otetaan uudestaan :) Onpa kiva katsoa näitä lapsuuskuvia! Ihana tuo viimeinen kuva, leidit uusissa mekoissa...
VastaaPoistaKiitos Mari! Olisi kivaa nähdä sinunkin kuviasi, joten HAASTAN KAIKKI LUKIJAT mukaan penkomaan lapsuuskuvia esille!!!
VastaaPoista