tiistai 4. maaliskuuta 2014

Lapsuuskuvia


 Juhannus 1962
Äidin ja isän kanssa mummulan portailla.

Kaaos kukkaruukussa- ja Tylsä mörökölli-blogeista lähetettiin minulle
haastetta lapsuuskuvista.

"Moni meistä bloggaa anonyyminä, eikä halua laittaa esim omaa kuvaa sivulleen. 
Olisi kuitenkin mukava nähdä minkä näköistä porukkaa me olemme. Esittele itsesi 
yhdellä tai useammalla lapsuuden kuvallasi. Harvalla on lapsuuskuvia tiedostoissaan, 
mutta vanhan valokuvan saa helposti sähköisesti julkaistavaan muotoon ottamalla siitä 
kuvan digikameralla. Nyt selaamaan valokuva-albumeita! 
Laita haaste kiertämään jakamalla saamasi haaste kahdelle tai useammalle bloggaajalle."

Kesä 1962

Äiti ja minä, alle 1 -v. pikkutuvan eli oman kodin pihalla.
Olin aika pienikokoinen, syntyessäni painoin vain1kg 800g.

 Minä ja tädit Halsualla 1962

Olen ensimmäinen lapsenlapsi äidin puolella ja tätini  olivat 
11- ja 13- vuotiaita kun synnyin.

 Heinäpellolla 1964

Asuimme mummulan pihapiirissä ensimmäiset viisi vuotta.
Kesäisin olin tietysti mukana äidin, isän, tätieni, sekä mummun ja pappan 
kanssa heinäpellolla ja muissa maatalon töissä. Kuvassa äiti vasemmalla,
odottaa siskoani joka syntyi noin kuukauden kuluttua.

 Vauhdin hurmaa, luultavasti 1965

Serkkuni Riitan kanssa Halsualla. Minulla oli kudotut, "damaskit" ja 
ruskeankeltainen neulepusero ja pipo. Äiti teki minulle paljon
vaatteita kutoen ja ommellen, myös tädit eli äidin ja isän 
siskot tekivät niitä, joten en tiedä tarkkaan kuka nuo on kutonut?

 Joulu 1966.

Asuimme uudessa kodissa Muhosella. Siskolla on äidin kutoma mekko,
joka on vieläkin tallessa. Minulla on Tiina-tädin virkkaama sininen
villahame. Ja tietysti hienot rusetit päässä!
Muillakin on näkynyt lapsuuskuvissa noita rusetteja.

 Tromsö 1968

Ensimmäinen Norjan matkani. Kävimme äidin, isän, siskon ja Esteri-tädin 
kanssa Pohjois-Norjassa. Esteri-täti oli leikkaajana KPO:n kangas-
osastolla ja äiti ompeli meille Esterin leikkaamat kukkahousut.
Kun olimme lapsia äiti ompeli meille paljon vaatteita, ainakin 
täällä maalla se oli yleistä. Kylillä asui ompelijoita joilla niitä
teetettiin.

J.L.Runebergin tuvalla Pietarsaaressa.

Isä kävi Keniassa eka kerran 1971 ja toi kotiin kenialaista kangasta.
Äiti ompeli itselleen ja meille tytöille mekot ja ne ovat vieläkin tallessa.
Voi että me oltiin ylpeitä erikoisista mekoistamme!

Kylläpä näitä kuvia kertyikin, vaikka ennen otettiin kuvia vähemmän.
Lähetän tämän haasteen seuraaville bloggareille:

Mammeli,  Kivimäen elämää.
Sirkka, Sinisen oven takana.
Jaana, Amandantuvan tunnelmia

Lisay, en laita haastetta sinulle, koska olit jo mukana kolmessa kuvassani!

Hyvää maaliskuuta kaikille lukijoilleni!  Eeviregina

23 kommenttia:

  1. Olipa kiva haaste ja postaus.Hymyn sai huulille nain aamuvarhain!
    Haaste olisi ollutkin vahan vaikeampi,silla vanhoja kuvia ei minulla taalla niin paljon olekaan eika ainakaan koneella....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomasitko eka kuvassa tuon pieniruutuisen kapean ikkunan oven päällä? Sehän on se sun tuunaama, jonka luulimme olevan Tuunalasta. Tosi kauniita nuo vanhan talon pieniruutuiset lasit, onneksi niitä on vielä tallessa kotona. Voisi keksiä niistä jotain...
      Tänään jatkuu saariprojekti, puuta kaatuu ja mulla siivoaminen.
      Muutama aste lämpimän puolella ja on kivaa olla pihalla!

      Poista
  2. Ompa sinusta herttainen kuva vanhemmmasi kanssa mummulan kauniissa kodissa portailla istuessanne. Talo on aivan ihana, niin makuuni. Aurinkokin siivilöityy siihen kauniisti ja kasvit oven vieressä luovat ihanaa tunnelmaa. HIenot muistot.
    Kiitos Sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Talo oli persoonallinen, isän isoisä ja hänen veljensä olivat rakennusmestareita ja rakentajia.
      Harmi vaan, että talo tehtiin joskus 1920-luvulla ja materiaalit oli mitä oli. Talo oli tosi kylmä ja siksi se purettiin ja 1960-luvun lopulla rakennettiin uusi.
      Runko siirrettiin ja koottiin isän työtilaksi meille kotiin, joten on se vieläkin tallessa. Ja niitä kauniita ikkunoita olemme tuunailleet koristeeksi.

      Poista
  3. Vanhat kuvat ovat aarteita! Minulla on onni omistaa kuvauksesta innostunut eno, joten vanhoja kuvia löytyy..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvasi ovatkin todella aarteita!
      Meillä ei kotona ollut hyvää kameraakaan ja 70-luvun alussa isä kuvasi kaitafilmille, joten tavalliset kuvat jäivät vähemmälle.

      Poista
  4. Oi miten ihania kuvia. Täynnä tunnelmaa. Kiva kun vastasit haasteeseen :)

    VastaaPoista
  5. Voi kiitos näistä ihanista kuvista. Olemme näköjään samanikäiset (olen syntynyt tammikuussa -62, joten niillä main varmaan sinäkin). Oli oikein kivaa päästä kurkistamaan lapsuuteesi kuvien välityksellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen sinua noin kuukauden vanhempi...
      Olisi kivaa nähdä sinunkin kuvia!

      Poista
  6. Ihania kuvia. Minullakin oli 60-luvun lopussa aika kukikkaat housut ja samasta kankaasta myös takki. Naapurin täti ompeli minulla ja sisarelleni ne. Ei vielä tuolloin ollut niin yleistä käydä valmisvaatteita kaupasta ostamassa, vaan paljon teetettiin ompelijalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joka kevääksi ja kesäksi äiti ompeli meille uudet vaatteet ja myös jouluksi talvisempia. Kun tätini oli kangaskaupassa töissä, hän esitti aina uusia kankaita ja uusia malleja. Meillä olikin aina jotakin uusinta uutta päällä.
      Sehän olikin jotain aivan erikoista, jos käytiin kaupasta ostamassa jotain valmiita vaatteita...

      Poista
  7. Voi kun ihania kuvia! <3 Minä niin rakastan katsella vanhoja kuvia ja imeä niiden tunnelmaa; olen tämän varmaan jo joskus aikaisemminkin maininnut :-) Muistui mieleen oma äitini virkkaama mekko...ah. Mutta kangasta ihan Keniasta asti, on siinä ollut eksotiikkaa kerrakseen :-)

    Hyvää loppuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä, oliko niitä vaatteitakin niin paljon vähemmän kuin nyt, kun ne kankaat muistaa vieläkin!
      Olihan ne eksoottiset mekot... Mä muistan miten kuljin isän kanssa eri paikoissa näyttämässä kaitafilmejä sieltä Kenian matkalta. Se oli vielä 70-luvulla harvinaista, ainakin täällä maalla.

      Poista
  8. Ihania kuvia, täynnä oman aikansa tunnelmaa! Minulla siskollani oli tuollaiset tunikat, kuin teilläkin alimmassa kuvassa. Saimme ne muistaakseni Italian tuliasina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua huvittaa aina, kun näen joskus kirppareillakin tuollaisia samantyylisiä tunikoita. On niitä kankaita ja valmiita vaatteita vieläkin myynnissä Keniassa.

      Poista
  9. Oi kun kiva katsoa vanhoja valokuvia.Aiti ja isakin niin nuoria.Ja makin olen paassyt yhteen kuvaan.Tuli oikein lapsuus mieleen.Hyvaa loppuviikkoa sulle!
    T:NetaLeena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullekin tuli yllärinä tuo eka kuva, en muistanut sitä ollenkaan. Oikein tutkin tuota vanhaa taloa, ei siitäkään liikoja kuvia ole otettu.
      Tuosta takkakuva-ajasta lähtien vasta muistan lapsuutta, sitä ennen aika on hämärän peitossa.
      Sä oot varmaan 4v. tuossa kuvassa ja niin rusetti "poikatukassa" kiinni! Hauskaa loppuviikkoa teillekin!

      Poista
  10. Olipa kiva katsella lapsuuskuviasi.Ja nuo kenialaisesta kankaasta tehdyt mekot ihania kuvassa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä noita kankaita enää tule ostettua, vaikka reissuissa käydäänkin.
      Jotenkin ne kuviot ja värit kuuluu Afrikkaan, en osaa sisustaa niillä kotona. Tietysti olisi eri asia, jos olisin asunut kauemmin Afrikassa ja ne tavarat kuuluisi siellä arkeen.
      Mukavaa viikonloppua ja shabbat shalom!

      Poista
  11. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  12. Sori, otetaan uudestaan :) Onpa kiva katsoa näitä lapsuuskuvia! Ihana tuo viimeinen kuva, leidit uusissa mekoissa...

    VastaaPoista
  13. Kiitos Mari! Olisi kivaa nähdä sinunkin kuviasi, joten HAASTAN KAIKKI LUKIJAT mukaan penkomaan lapsuuskuvia esille!!!

    VastaaPoista