sunnuntai 29. maaliskuuta 2020

Sipulikukkia ja muuta












Terveisiä Jokirannasta!
Yritän ajatella niin, että eletään sitä tavallista elämää, arkea jota
on eletty ennen koronaakin. Vaikka ollaan poikkeusolosuhteissa,
luonto puskee vihreää (ainakin jo etelämmässä),  linnut laulaa, 
joella jäälautat seilaa kohti merta ja kellotkin siirrettiin jo kesään!


Mieli on silti maassa tämän katastrofin takia. Eipä taideta kausitöitä
aloitetta tänä keväänä. Voihan olla, ettei ovia avata koko kesänä!
Kevättöitä on silti omalla pihalla ja työpaikallakin, mutta en pysty
ottamaan työntekijöitä, joten täytyy tehdä itse ne välttämättömät ja
sen minkä jaksaa.
 

Jos tässä oikein huonosti käy töiden kausitöiden suhteen,  mulla 
on sitten kerrankin aikaa touhuta omalla pihalla. Jotain lohtua
tässäkin tilanteessa. En kylläkään tällaista syytä toivonut!
On jotenkin niin masentunut ja lamaantunut olo. Tekemistä 
olisi vaikka kuinka, mutta ei yhtään innostusta.
Ajatelkaa, jos tämä epidemia olisi tullut meille syksyn synkimpään
aikaan! Silloin olisimme vielä enemmän hukassa.


Kävin eilen työpaikalla laittamassa huppuja alppiruusuille.
Niin surullinen olo. Kukat puskee ylös, mutta kukaan ei
 ole niitä ihailemassa! Kukat nousee niinkuin ennenkin, 
vaikka kevät on kaikkea muuta kuin tavallinen.


Lampi on vielä jäässä. Eipä ole kiirettä kukkapenkkien 
siivoamiseen.
 

Tämän viikon hommia: oksista haketta saaren polulle. Pajukoiden
leikkomista ja oksien keräämistä rannalta. Autotallin peltikaton
laittamista. 
 

Keväisin laitan aina vaahtera-auliosta ja tuoksupelargonista uusia
taimia, niin tänäkin keväänä. Innostuin myös kylvämään vanhan
ajan kukkaa, mummobalsamia. Äitini laittoi sitä aina työpaikalla
museorakennusten ikkunoille. Tänään äidin poismenosta tulee jo
yhdeksän vuotta. Aika kuluu, muistot säilyy.
Nyt voikin olla niin, että saan kesällä ripotella kukkaruukkuja 
kotona joka terassille, jos työpaikka ei aukeakaan?
 

Niin, siskonpoikakin pääsi kaverinsa kanssa onnellisesti kotimaahan.
He ovat nyt karanteenissa kaksi viikkoa kotikaupungissaan ja äidit
kuskaa ruokaa ovelle. Onhan se kuitenkin turvallisempaa olla kotona,
jos sairastuu.
Näitä epidemioita on ollut Suomessa ennenkin. Tätini juuri kertoi,
että mummuni Eevi sairasti 1918-20 espanjankuumeen ja hänen
siskonsa muutamaa vuotta myöhemmin keuhkotaudin, johon myös
menehtyi. Molemmat taudit vei paljon ihmisiä.


Yritän tsempata niin itseäni, kuin teitä muitakin tällä seuraavalla
kiitollisuuslistalla, jonka luvalla kopsasin Ritalta Kieltenopen
kotiblogista. Olen niin samaa mieltä Ritan kanssa.

" Kiitollisuuslista:
- saan olla kotona
- minulla on puoliso
- läheiset ovat turvassa
- olen terve
- asumme Suomessa
- asumme omakotitalossa
-rauhallinen maalaiskylä(oma versioni)
- on ruokaa ja muuta tarvittavaa
- tv, netti, kirjat
- piha ja pihatyöt
-aikaa tehdä hyödyllisiä asioita
- aika tehdä mieluisia asioita
- ei ole velkaa mihinkään suuntaan
-on hiljaista ja rauhallista

Arvelen että monet opit ja käytänteet jäävät voimaan poikkeustilan
jälkeenkin. Tulevaisuudessa on vähemmän tavallista flunssaa  kun
ihmiset ovat oppineet pesemään kätensä.
Monet tekevät etätöitä joiden ansiosta liikenne vähenee ja
arkielämä helpottuu."
Lisäisin vielä että ehkä tämä hillitsee myös matkailua ja 
liikkuisimme enemmän kotimaassa kuin lentäisimme kauas.
 

Nämä viimeiset kuvat Rytikarilta. Vielä menee muutama hetki,
ennenkuin täällä uidaan ja veneillään.

Ensi viikon tavoite olisi siivota vintin työhuone. Se on kuin
pommin jäljiltä. Paljon tavaraa on lähdössä kirppikselle.
Puutarhakirjoja on nyt myös hyvä aika selailla, jos tulee
kylmempää ja luntakin vielä sataa.
                                               Koetetaan pärjäillä! Eeviregina.

tiistai 24. maaliskuuta 2020

Ohtakari


Kävimme naistenpäivänä ajelulla ja päiväkahveilla (termarissa)
Ohtakarin kalastajakylässä, Lohtajalla.
 

Tämä paikka on todella kaunis. Kesäaikaan käymme silloin,
tällöin täällä iltaisin kahvilla Katiska-baarissa. Vattajan upeat
hiekkarannat vetävät tänne nautiskelijoita runsaasti kesäpäivinä. 


Paljon tuulenpesiä.
 

 Kalastajakylän "eiffel". 


Ei ole vielä kesä, ei todellakaan. Saaressa oli tosi kylmä tuuli.
Rannassa on jäätä, mutta meri on avoin. Ollut varmaan koko
talven.Tai mikä tämä nyt sitten oli, syksyä monta kuukautta...
 



Käydessämme tuolla, ei ollut vielä liikkumisrajoituksia. Silti
emme nähneet siellä kuin yhden parin tulevan mökiltään.
 



Ei viitsisi puhua mitään tästä tämänhetkisestä tilanteesta. Aika
kuluu ihan hyvin kotosalla,  töitä löytyy laidasta laitaan, kunhan
saisi jotain aikaan. Parina päivänä ollaan tehty siivouksia pihalla.


Loppuviikkoon saakka saa jännittää, pääseekö siskon poika
Intiasta kotiin. Siellä uhataan laittaa rajat kiinni viikonloppuna 
ja turistit ulos maasta. Yksistään Israelista on turisteja siellä
noin 3000! Mahtaa olla hirveä härdelli kentillä.
 Pojilla oli tarkoitus olla 5 kuukautta reissussa ja se kutistui nyt
vajaaseen kolmeen viikkoon. On kuitenkin parempi tulla sieltä
kotiin, kunhan vaan pääsevät. Liput on saatu nyt torstaille, mutta
mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma!


Kahvit joutui juoda autossa!

Koittakaahan pärjäillä, kotoilla ja pysykää terveenä!
                                           Eeviregina.

sunnuntai 15. maaliskuuta 2020

Koronan varjossa


Maailma on sekaisin. Joka puolelta kuuluu huolestuttavia tietoja.
Vanhemmista ihmisistä on huoli. Omallakin paikkakunnalla on
muutama tartunnan saanut. Ei paljoa huvita lähteä kaupungille,
pienissä ruokakaupoissa käydään pikaisesti. Nyt on hyvä syy alkaa
tyhjentää pakasteita.
 

Joki on tulvinut oikeastaan koko talven ajan.
 

Onneksi on oma piha, jossa aika kuluu ja voi touhata pihapuuhia.
Parina päivänä olen leikkonut saaressa vesakkoa. Kohta on aika
tehdä oksista haketta poluille ja pitemmistä oksista matalaa aitaa
polun reunoille. Miehellä on autotallirakentamista ja minä saan
jo alkaa suunnitella uusia kukkapenkkejä ja puiden ja pensaiden 
istutusta, kunhan saadaan kaikki rakennustarvikkeet pois pihalta.
 

Tämä kuva on otettu 10.2 2020, ei hiutalettakaan lunta!
 

Kuolanpioni puskee jo ylös.
 

Samoin raparperi.
 

Työpaikalla tein kierroksen ja tulppaanin piipot alkaa
jo nousta siellä, täällä.
Mutta kattokaa mun tuijaa, joku on popsinut sen oksat
suihinsa! Olisko ollut jänis? Tai hirvi? Niitäkin eksyy
joskus alueellemme. Tuo menee joka tapauksessa nyt
uusiksi. Runkoakin on vahingoitettu. Harmillista.
 


Siiri ja Ellu ovat aina pihalla mukana ja lähettyvillä, jos me ollaan
pihahommissa. Haketta täytyy näköjään lisätä runsaasti, kun muovit
paistaa polun reunoilla!


Kukkarunsautta.

Otin osan isän onnittelukukista meille. Hän sai Sauli Niinistöltä
Kotiseutuneuvoksen arvonimen ja me juhlimme sitä keskiviikkona.
Onneksi ehdimme pitää pienet juhlat, ennenkuin kaikki isommat
ja pienemmät kokoontumiset peruttiin.
 


Upeita kukkia.
 

Toivottavasti hortensia pysyy mulla hengissä.
 

Työpaikan kausityöt huolettaa. Kohta pitäisi aloittaa siivoustyöt.
Onko työntekijät terveitä? Uskaltaako aloittaa työt? Entäs jos joku
on altistunut? Ollaan kohta karanteenissa koko poppoo? 
Entäs kun pitäisi avata ovet. Onko se kiellettyä? Ja tuleeko edes
ketään asiakkaita? Koulu- ja päiväkotiryhmiä tuskin ainakaan?
Huolestuttavaa ja epävarmaa aikaa. Mutta emme ole todellakaan
yksin tässä tilanteessa. Tämä koskettaa kaikkia jollakin tasolla.
 

Perunanarsissit muutti jo terassille. Yöpakkasissa ne hiukan 
nuokkuvat, mutta päivällä nostavat päät ylös.
Olen vielä kolme viikkoa sairaslomalla, joten ihan luvan kanssa
otan rennosti, ainakin yritän!
Toivotaan että tämä epidemia menee nopeasti ohi!
Nautitaan keväästä ja aurinkoisista päivistä!
                                            Eeviregina.

sunnuntai 8. maaliskuuta 2020

Naistenpäivää ja voittaja






Naistenpäivän kukkaterapiaa ja synttäriarvonnan voittaja
on valittu.
 
 

Viikonlopun kukkina tulppaaneja, neilikkaa ja eukalyptusta.


Jee, mä löysin Lidlistä jo perunanarsisseja! Ihanan huumaava
tuoksu ja keväinen näkymä, vaikka ikkunasta näkyy vielä lunta.
 


Viime viikon postinhakureissulla taittelin tienposkesta
oksia ja laitoin veteen. Äkkiä niihin alkoi aukeilla vihreää.
 

Laskin että olohuoneessa ja keittiössä on yhteensä 18
viherkasvia. Kukkivia ei ole perunanarsissien lisäksi
kuin kaktus ja pari enkelinkelloa. Tai eihän ne nyt juuri
ole kukassa. 
 

Suurimman osan kasveistani vien kesäksi työpaikalleni,
talojen ikkunoille


Ja sitten arvontaan! Voittaja saa Lapuan Kankurin
ihanat keittiöpyyhkeet Ryytimaan ja Ruutin, tsinnian
siemeniä, Kuitukuun sinikukkaisen tiskiliinan ja vielä
Minna Immosen kukkakortteja.
Tänä vuonnahan on sinisten kukkien vuosi, sen kunniaksi
noita sinisiä keittiöönkin...


TA-DAA, Virallisten valvojien Siirin ja Ellun ollessa paikalla
arvotaan voittajaksi MAATUSKA, SELÄTTÖMÄSTÄ PUU-
TARHASTA. Onnea!!!


Laitatko Maatuska minulle tietoja sähköpostiini:
merja.elainpuisto@gmail.com

Tervetuloa lukijoikseni Rouva Viherrilli, Sari, Päivi Kottikärryn
kääntöpiiristä, Nila, Suvi Kullström sekä Eeva Viherrin.

Hyvää Naistenpäivän iltaa ja iloisen aurinkoista maaliskuun
jatkoa toivottelee Eeviregina Jokirannasta.

lauantai 29. helmikuuta 2020

10-vuotias blogi ja arvonta


Blogini täytti 28.2 10 vuotta! Hurjan nopeasti on aika kulunut.  Tämä
bloggaaminen ja teidän ihanien blogien seuraaminen on ollut todella 
antoisaa ja virkistävää. Kuinka monesti olenkaan saanut inspiraatiota
omalle pihalleni, kotisisustukseen, matkavinkkejä ja vertaistukea mitä
moninaisimmissa asioissa.
Kausityöstäni johtuen en ehdi ja jaksa kovinkaan paljoa panostaa
blogiini kesäaikaan, mutta käyn kyllä kurkkimassa teidän blogejanne. 
Kieltämättä joskus tulee ahdistusta, kun luen teidän ahkeroinnista ja 
aikaansaannoksistanne ja itse olen liian kiireinen tai saamaton...


10.vuodessa on tapahtunut paljon.  
Kuvittelin ettei pihalla ainakaan ole tpahtunut mitään, mutta on
sentään jotakin. Takapihan muutos on tehty tänä aikana, uusina
kasveina pihalla on mm. ruusua, jasmiinia, purppuraheisiangervoa,
pioneja, jaloangervoja, köynnöshortensiaa, harjaneilikkaa, 
suklaakirsikkaa, tähtiputkia, keijunmekkoa,lumikärhöjä, liljoja,
väriminttua, sipulikukkia, mehikasveja, jne.

Paljon on tullut menetyksiäkin. Ensimmäisenä tulee mieleen paha 
pakkastalvi, joka tuhosi neilikkaruusun, kärhöjä, ritarinkannuksia
ja syysleimuja. Laukkaneilikka ja rannan alppi- ja jouluruusut ovat
hävinneet. Keltapäivänliljat ovat hiipumassa, samoin laukat ja mustat
tulppaanit. Niin ja tuoksuköynnöskuusama näyttää kuolleen myös.


Yhden kesän kukintaa.
Kärhöt meillä ei oikein menesty, alppikärhöjä lukuunottamatta.


Preerianangervo on upea kasvi. Sitä on etu- ja takapihalla.

Mies sai viiskymppislahjaksi kaksi omenapuuta, jotka nyt
tekevät hurjasti satoa.
 Pihalle on ilmestynyt myös puulato ja huvimaja sekä juuri
valmistumassa oleva autotalli.


Jasmiini.
Oman ja työpaikan pihojen esittelyn lisäksi olen tehnyt useita
puutarhakierroksia niin ulkomailla kuin kotimaassa. Ja muutaman
kerran olen käynyt myös Avoimissa puutahoissa  kierroksilla.
Varsinkin alussa tein paljon postauksia kirppari- ja kierrätysjutuista.
Myös lukeminen ja käsityöt kiinnostaa, niistä on ollut juttuja.
Näin vanhemmiten on myös oman suvun- ja paikallishistoria
alkanut kiinnostaa. Siitä on ollut muutama juttu. Viime aikoina 
olemme muutaman kerran kokoontuneet isäni, tätieni ja serkkujen 
kanssa dokumentoimaan vanhoja valokuvia. Niitä on monta albumia
ja ihmeen hyvin isäni ja tätini (71-88.vuotiaat) muistavat ja tunnistavat
kuvien henkilöitä ja paikkoja.


Yksi suuri osa blogissani on matkoista. Laskin huvikseni 10.vuoden
ajalta kaikki matkamme ja sain seuraavan listan:
Israel noin 10 matkaa(meni jo laskut sekaisin), Namibia 2, Italia 2,
Viro 4, Ranska 1, Tsekki 1, Ruotsi 1. 
Matkat kiinnostaa aina, mutta miten lie, alkaako ilmastonmuutokset, 
sodat, koronat sun muut vitsaukset hillitä matkustelua, saa nähdä?


Nämä kolme kuvaa on matkaltamme Namibiaan 2014, huhtikuu
jos haluat lukea.


 Laitan tähän muutamia linkkejä, jos haluat lukea vanhempia
juttuja:





Siiri, 10.vuotta. Kissoista on blogissa paljon juttua, Ellu on
kohta 14. 

Niin, se ARVONTA!
Jokainen voi osallistua tasapuolisesti yhdellä arvalla ja arvonta
tapahtuu 8.3 klo. 20.
Palkinnoksi saa jotakin puutarha-aiheista, saa olla vielä
yllätys, jotain jokaiselle sopivaa käytännöllistä kuitenkin.
Kerron kuvien kera samalla kun kerron voittajankin.

Sappikivileikkaus on onneksi ohi ja täällä ollaan toipilaana.
Ihania aurinkopäiviä ja tekisi niin jo mieli ulos hommiin!
Hyvää viikonloppua ja arpaonnea jokaiselle!
                                                 Eeviregina Jokirannasta.

tiistai 18. helmikuuta 2020

KEVÄÄN KAIPUU


Nappasin tämän haasteen Anun puutarhasta  Kevät - mikä ihana sana!
Voi miten tätä vuodenaikaa odotetaankaan! Monelle se on varmasti
odotetuin vuodenaika. Ainakin puutarhureille!


Tässä tulee oikein kuvamaraton, mutta en raaskinut jättää mitään
pois! Kuinka ihanaa onkaan tutkia pihalla kukkapenkkejä, mitä
sieltä nousee ja millä vauhdilla! Joka päivä on käytävä kierros
pihalla tutkimassa piippoja.
 

Odotan niin auringon paistetta, lintujen visertelyä, kaiken vihreän 
lisääntymistä luonnossa, joki tulvii ja jäälautat ryskää meidän tontin
läpi merelle päin. Silmut puhkeaa puissa ja pensaissa ja kukat aukoo
nuppujaan. 


Mulla on oikein väri-ilottelua tulppaanipenkeissä, jopa tuota
keltaista, mitä en yleensä paljoa käytä. Mutta keväällä on  sama
mitä väriä sieltä nousee, kunhan vaan nousee!
 


Sipulikukkia ei ole ikinä liikaa, joka kevät ajattelen että miksen
tökkinyt niitä enempää multaan...
 




Ihania mini-iiriksiä ja krookuksia omenapuun juurella.
 


Keltaiset tulppaanit työpaikalta.
 


Sinivuokkoa olen istuttanut kotona monelle puolelle pihaa ja
sen alun olen saanut anopilta.
 

Valkovuokon alun olen saanut tädiltäni ja hänen pihallaan on
keväisin oikea kukkameri krookuksista ja valkovuokoista.
 

Lemmikki on ihana alkukesän kukka. Se saisi levitä meidän
rannassa ihan kuinka paljon haluaa.
 

Samoin kuin kielokin.  Sitä onkin aika iso alue saaressa.


Kirsikka- ja omenapuut!
Kirsikkaa hain vuosia sitten tätini pihalta ja vasta nyt
ne ovat alkaneet kukkia ja tehdä hedelmää.
 

Miehen synttärilahja-omenapuut.
 

Keväällä myös kuolanpioni puskee mullasta ylös. Sitä olen jakanut 
jo usealle alueelle, myös työpaikalleni.


Ja hups vaan ja pioni onkin jo kukassa! Se on kaunis mutta harmi
kun kukkiminen menee nopeasti ohi.
 

Kullerot, kevään iloiset pallerot. Näitä olen siirtänyt  äidiltä
ja anopilta.


Takapihan kukkijat, vuorenkilpi ja  rönsytiarella.
Taustalla myös saniainen kurottaa korkeuksiin. 
Sekin on hauskan näköinen kasvaessaan.

Tämä talvi on kyllä ollut niin ihmeellinen, että piipat
voi nousta maasta jo helmikuussa! Tänäänkin oli niin
keväinen sää ja lumeton maa.

NAPPAA TÄSTÄ HAASTE ITSELLESI!
Terveisin Eeviregina, kevätfiiliksissä!

Haasteen säännöt:
- kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti (Tiiu Puutarhahetki-blogista)
- tee postaus sinulle rakkaimpien keväisten kuvien kera
- haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan
- käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Puutarhahetki-
suurien unelmien puutarhablogin kevään kaipuu-postauksen
kommenttikenttään.