tiistai 21. tammikuuta 2020

Talvipuutarha syyskuussa



Kahlataan nyt läpi näitä kesällä käytyjä puutarhoja. Kelit on
mitä on, välillä vettä, räntää tai lunta. Lumi pysyy yön ajan
ja aamulla sulaa pois. Ja liukkautta, sitä kyllä riittää! Nyt on
ollut pari päivää myös kovaa tuulta, oikeastaan ihan myrskyä.



Tulimme Tallinnasta aamulaivalla Helsinkiin ja samaan aikaan
siskon poika lensi kaverinsa kanssa Israelista tänne lomalle. 
Treffasimme Kauppatorilla ja nappasimme heidät kyytiin. 
Karusellin aamupalan jälkeen ajelimme kaupungilla ja minä
hokasin että mennäänpäs jaloittelemaan Talvipuutarhalle.


Olen käynyt täällä pääsiäisen ja joulun aikaan, mutta kesä ja tämä
ihana ulkopuutarha on jäänyt kokonaan kokematta.
 


Kivikkokasveja rönsyilee kivien välissä. Näitä voisi istuttaa
omallekin kiviaidalle kasvamaan.
 


Kivat nuo muotoillut puut, onkohan ne tuijaa?
 

Pihalla oli monta upeaa, isoa ruukkua ja niissä monen
monta eri lajia kesäkukkia. Tässä sydämen muotoon
leikattu kesäkoiso. Sitä kasvaa Israelissa siskon pihalla
pensaana. 
 

Tässä yksityiskohta pyöreästä kukkapenkistä kasvihuoneen
oven edestä. Upeat sävyt!
 


Daaliat ovat kyllä hienoja. Niitä pitäisi laittaa ensi
kesänä itellekin.
 



Alueella ei tietääkseni ole kahvilaa, joten nämä pöytäryhmät on
varmaankin kävijöiden vapaassa käytössä. Ihanat sinisarjat isoissa
ruukuissa olivat melkein jo kukkansa kukkineet.
 

Sisällä kasvihuoneissa en ehtinyt kovin paljoa aikaa viettää,
mutta muutama kuva kuitenkin.
 


Kaktukset ovat aina yhtä komeita. Kaikki niin tuttuja
etelän lomilta. Yläkuvassa "anopinpallit" ja alakuvassa
mm.aaloeta.
 

Kiva piipahdus puutarhaan näin tammikuun iloksi. Voisi
joskus käydä alkukesästäkin tutustumassa tänne.

Nyt voisi jo kotonakin mennä pihalle siivoustöihin. Tehdä
sitä mitä yleensä keväällä. Siivoais kukkapenkit, leikkois
kuivat pois ja levittelis uutta multaa. En vaan ole uskaltanut
tuonne tuuleen ja pelottaa se flunssan tulo.

Mukavaa tammikuun jatkoa teille!
                                   Eeviregina.

torstai 16. tammikuuta 2020

HILJAISELOA




Tammikuun ekat tulppaanit.

Täällä on nyt aika hiljaiseloa, kun aika kuluu kirjojen
parissa. Innostuin hakemaan jo toisen satsin kirjoja
kirjastosta. Eipä niitä enää keväällä ja kesällä ehdi
lukeakaan.


Luen enimmäkseen dekkareita ja on joukossa pari
 omaelämäkertaakin. Puutarhaa on sivuttu parissa
Eppu Nuotion dekkarissa, muuten ei puutarhatyöt
vielä kiinnosta.
Sää seilaa vesi-, räntä- ja lumisateen välillä. Tuota
viimeistä tuli taas vaihteeksi tänään. Olisi aikaa ja
välillä ihan maa paljaana tehdä pihan siivouksiakin,
mutta ei oikeen ole innostusta ulkotöihin. 
Pelkään myös flunssan tuloa, kun pitäisi olla ilman
sitä sappileikkausjonossa. 


Olen ihastellut Kokkolassa uusia kausivaloja, himmeleitä
joita on riipustettu katujen ylle.


Myös puiden rungoissa on valoja.


Kävelykadulle ilmestyi joulukuussa serkkuni, kuvanveistäjä
Kaija Kontulaisen rautalankaveistoksia. Ne on valaistu hienosti
ja kesällä niiden viereen tulee kukkaistutuksia.


Kaunein on mielestäni tämä hellehattutyttö, jota Kaija
näpersi jo kesäkuussa työpaikallani Käsityöläispäivänä.


Patsaita on nyt kolme ja pari on vielä tulossa 
tämän kevään aikana.
Kaija käyttää töihinsä rautalangan lisäksi myös
puuta, savea,kipsiä ja pronssia. 



Kesäkuun Käsityöläispäivä Toivosen Eläinpuistolla
ja Talonpojanmuseolla Kälviällä.


VOOVA, Wladimir Froloff

Kaija teki pari vuotta sitten tämän pronssipatsaan
Kokkolan kirjaston nurkalle.
Hassua sinänsä, että Voova istuu nyt Kaijan entisen
asunnon vieressä. Kaija opiskeli Pohjoismaisessa
taidekoulussa Kokkolassa ennen Ateneumiin menoa.
Kaija katseli asuntonsa ikkunasta ulos ja tuskin osasi
aavistaa, että hänen veistämä patsas on joskus siinä
ikkunan edessä!

Lisätietoja: Kaija Kontulainen, Kuvataiteilijamatrikkeli.

Tuleekohan meille talvea ollenkaan? 
Iloista viikkoa siltikin ja kevättä kohti mennään!
                                            Eeviregina.

torstai 9. tammikuuta 2020

BOTANIKAAED




Tarton Yliopiston Kasvitieteellinen Puutarha.

Syyskuun alussa kävimme tosiaan 5 päivän lomalla Virossa ja
niistä kolme päivää kului Tarton seudulla. Muiden nähtävyyksien
lisäksi kiertelimme Kasvitieteellisessä puutarhassa ja onneksi
sade ei ihan hurjaksi yltynyt. Tästä taitaa tulla taas sellanen
maratonpostaus, kuvia on niiiin paljon...


Alueella on pienien lampien lisäksi yksi isompikin, jonka ympäri
kulkee kukkien, puiden ja pensaiden kehystämä polku.



Tämä puutarha on Baltian vanhin, perustettu 1803. Puistosta
löytyy 10.000 lajia ja lajiketta. Tokikaan syksyllä kaikki ei
olleet enää kukassa, mutta yllättävän paljon kuitenkin.




Metsäpuutarhassa oli paljon varjon kasveja, puuta portaissa
ja kiviä. Ja osa puista on tosi paksuja. Kasvit ovat tuttuja
ja tosi kaunista on joka puolella puistoa.




Puiston keskellä on amfiteatterimainen alue, jossa käy myös
hääpareja kuvauksissa.





Kaunista kerroksellisuutta.



Tätä keltamarjaista puuta en tunnista?


Kärhöt olivat jo melkein kukkansa kukkineet. Niitä oli istutettu
myös taustalla olevaa tiilimuuria vasten.



Ruusutarhassa kukki edelleen monenlaiset ruusut.




Puistossa oli monia patsaita.



Taustalla näkyvässä kasvihuoneessa emme ehtineet
käydä ollenkaan. Ehkä seuraavalla kerralla? Siellä
on sademetsän ja aavikon kasveja.



Alueella oli myös mm.yrttien, kosteikon ja heinien alueet.



Kaikenkaikkiaan kiva ja monipuolinen paikka. Olisi mukavaa
tutustua siihen uudelleen keväällä tai keskikesällä. Ottaa eväät
mukaan ja nauttia niistä puiston alueella olevilla penkeillä.

Syyskesän kukkamuistojen kera, hyvää tammikuun jatkoa!
                                                 Eeviregina.