Ondangwa, kalpeanaamat ekassa konsertissa.
Et Cetera Etelän Ristin alla
Pekka Simojoki halusi viedä kuoronsa Ambomaalle Namibiaan ja
nyt se viimein toteutui. Konsertteja pidettiin 11 eri paikkakunnilla.
Osa kirkoissa, mutta suurin osa kylillä ja kaupungeissa, jotkut puun
alla, ostoskeskusten pihoilla ja telttakatoksissa.
Yleisöä konsertissa.
Tykkäsin kuoron esiintymisestä. Se oli rentoa ja riemullista
afrikan musiikkia. Laulut oli ndongaksi, englanniksi ja suomeksi.
Namibiassa on opittu saksalaisten ja suomalaisten jäykkää
luterilaisuutta. Kirkoissa veisataan tuttuja suomalaistenkin
tekemiä virsiä ndongaksi (esim.Heikki Klemetti !)
Kuoro sai tehdä vähän töitä, että kansa alkoi liikkua ja tanssia
musiikin mukana. Mutta onnistuihan se!
Kuorolainen Philip mamojen kanssa tanssimassa.
Puunalus- konsertti Onyaanyassa.
Meitä oli yli 60 suomalaista matkassa. Kuoron lisäksi oli
yli 20-henkinen aktioryhmä ja paikanpäällä asuvat Riitta, Timo
ja Sylvia. Heidän kanssaan porukan muonituksesta vastasivat
Hanna ja Pirkko.
Timo kertoo mm. alkoholin haitoista.
Konserttiyleisöä Oshikangossa, Angolan rajakaupungissa.
Haasteita hommaan antoi afrikan-aika. Siellä ei tunneta tiukkoja
aikatauluja, eikä kelloa katsota pilkuntarkasti.
Konsertit alkoivat myöhässä, koska ruokalut alkoi myöhässä ja
ruokailut alkoivat myöhässä koska sitä ennen pidettiin puheita
ja esiteltiin ihmisiä... Ja joskus ruokailu oli kokonaan unohdettu
järjestää!
Sanoimmekin monille, että hermot pitää jättää Suomeen, kun tänne
matkustaa! Täällä pätee afrikan aika ja piste.
Sadekonsertti Eenhangossa.
Muutamat ryhmästä sairastui flunssaan, kuumeeseen,
äänenmenetykseen tai mahatautiin. Joku oli tiputuksessakin
vähän aikaa. Joka konserttiin löytyi kuitenkin täysi kuoro
iloisia laulajia.
Vanhan bensiksen katoksessa Oshakatissa.
Haasteellinen paikka kun stage meinasi hajota kuoron alta.
Konserttipaikoilla oli aina poliisivartiointi, soittimet ja äänen
toisto vaativat valvontaa, myös suomalaisten turvallisuutta
valvottiin hienosti. Homma toimi ja ketään ei ryöstetty
konserttipaikoilla.
Tosin Riitan, Timon ja Sylvian kotiin mentiin eräänä yönä.
Varkaat veivät pari läppäriä, kamerat ja vähän rahaa. Ehkäpä
he tainnuttivat kaasulla, kun kukaan ei herännyt ennen aamua.
Myös muista paikallisten ryöstöistä ja pahoinpitelyistä
kuulimme paikkakunnalla. Kyllä tuommoinen tapaus pelotti,
moni valvoi yöllä ja mietti esteitä huoneen ovelle!
Kirkkoväki pick-uppiin ja menoksi.
Viimeinen konsertti Opuwossa....
(suomeksi kaikenloppu)
Konsertti Opuwossa.
Kaikenlaisia kyhäyksiä oli rakennettu polttavan auringon suojaksi.
Tässä vielä linkki ohjelmaan, joka näytettiin Namibian TV:ssä
pariin kertaan.
Se oli myös varsinainen tapaus. Lähetimme kolme erillistä ohjelmalevy-
pakettia ja seurasimme postin kulkua netistä. Ne menivät Winhoekiin saakka,
mutta perille TV:n lähetykseen eivät koskaan-tämä on afrikkaa.
Veimme sitten neljännen levyn Namibian NBC:lle omilla jaloillamme ja
ojensimme sen tuottaja Berthalle, hän ihastui ohjelman Ahtisaari osioon,
koska oli juuri tulossa maan 24:s itsenäisyyspäivä.
Bertha soitti pomolleen ja ehdotti ohjelmaa ulostulevaksi itsenäisyys-
päivän iltana ja näin tapahtui. Uusinta tuli viikon kuluttua.
Yksi euro on 14 Namibian dollaria
Yksi euroopan minuutti on 14 Namibian minuuttia.
Näin taas afrikan tunnelmissa, terveisin Eeviregina.
