lauantai 19. huhtikuuta 2014

Kuvaterkut Namibiasta 3

 Banaanilasti

Afrikan arkea

Seuraavissa kuvissa näkymiä kyliltä ja kaduilta. Baareja,
toreja, kauppoja ja naisten arkea.

 Torinäkymiä

Myynnissä auringossa riippunutta lihaa, mausteita, kasviksia
ja hedelmiä.

 Ostakaa kuivattuja matoja, proteiinit tallessa!

Valmisruokaa myynnissä "savustettuna"

 Oikea lihakauppa

 Afrikan "mamat" -  afrikan voimavara.

Kyläkauppa

 Naisen ahkeraa arkea....kantamukset päänpäällä ja 
käsissä ja lapsi ruokinnassa.

 Konserttiyleisöä

 Tämä nainen seurasi pitkään konserttia taakat päässä.

 Ällistyttävä kuorma

 Ei luksusta eikä hygieenistä, mutta jano sammuu varmasti.

Paikallinen hotelli. 

Täytyy tunnustaa, että majoituimme hiukan tasokkaammin!

Näin tällä kertaa. Seuraavaksi kurkkaamme savannille ja ihailemme
Seepran purukalustoa.

                                                                      Eeviregina

torstai 17. huhtikuuta 2014

Pääsiäinen

Sinivuokkoja

Pari työntäyteistä viikkoa takana. Vähän vajaakuntoisena olen
aloittanut kesäkauden työt - siitäkö johtuu tämä väsymys?

Pihalla ekat krookukset ja sinivuokot, cillat ja leskenlehdet
availevat nuppujaan. Toivoisin jo enemmän kevätkukkia!

Terassilla

Ensiapua siihen saa terassin sipulikukista. Peruna- ja 
tetenarsissit, sekä helmililjat kuuluvat pääsiäiseen. Israelista
tullut kukko kurkistelee niiden keskeltä.

Huomiseksi vesisadetta...

Ei anneta sen haitata. Nyt rentoudutaan ja levätään, nautitaan
vieraista ja lauantaina kokosta ja trulleista.

Oikein rauhallista ja mukavaa pääsiäisenaikaa kaikille
lukijoille!

                                              Eeviregina

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Kuvaterkut Namibiasta 2


Ondangwa, kalpeanaamat ekassa konsertissa.


Et Cetera Etelän Ristin alla

Pekka Simojoki halusi viedä kuoronsa Ambomaalle Namibiaan ja
nyt se viimein toteutui. Konsertteja pidettiin 11 eri paikkakunnilla.
Osa kirkoissa, mutta suurin osa kylillä ja kaupungeissa, jotkut puun 
alla, ostoskeskusten pihoilla ja telttakatoksissa.

Yleisöä konsertissa.

Tykkäsin kuoron esiintymisestä. Se oli rentoa ja riemullista 
afrikan musiikkia. Laulut oli ndongaksi, englanniksi ja suomeksi.

Namibiassa on opittu saksalaisten ja suomalaisten jäykkää 
luterilaisuutta. Kirkoissa veisataan tuttuja suomalaistenkin
tekemiä virsiä ndongaksi (esim.Heikki Klemetti !)

Kuoro sai tehdä vähän töitä, että kansa alkoi liikkua ja tanssia
musiikin mukana. Mutta onnistuihan se!

Kuorolainen Philip mamojen kanssa tanssimassa.

Puunalus- konsertti Onyaanyassa.

Meitä oli yli 60 suomalaista matkassa. Kuoron lisäksi oli
yli 20-henkinen aktioryhmä ja paikanpäällä asuvat Riitta, Timo 
ja Sylvia. Heidän kanssaan porukan muonituksesta vastasivat 
Hanna ja Pirkko.

Timo kertoo mm. alkoholin haitoista.

Konserttiyleisöä Oshikangossa, Angolan rajakaupungissa.

Haasteita hommaan antoi afrikan-aika. Siellä ei tunneta tiukkoja 
aikatauluja, eikä kelloa katsota pilkuntarkasti. 

Konsertit alkoivat myöhässä, koska ruokalut alkoi myöhässä ja 
ruokailut alkoivat myöhässä koska sitä ennen pidettiin puheita
ja esiteltiin ihmisiä... Ja joskus ruokailu oli kokonaan unohdettu
järjestää! 
Sanoimmekin monille, että hermot pitää jättää Suomeen, kun tänne
matkustaa! Täällä pätee afrikan aika ja piste.

Sadekonsertti Eenhangossa.

Muutamat ryhmästä sairastui flunssaan, kuumeeseen,
äänenmenetykseen tai mahatautiin. Joku oli tiputuksessakin
vähän aikaa.  Joka konserttiin löytyi kuitenkin täysi kuoro
iloisia laulajia.

Vanhan bensiksen katoksessa Oshakatissa.

Haasteellinen paikka kun stage meinasi hajota kuoron alta.

Konserttipaikoilla oli aina poliisivartiointi, soittimet ja äänen
toisto vaativat valvontaa, myös suomalaisten turvallisuutta
valvottiin hienosti. Homma toimi ja ketään ei ryöstetty
konserttipaikoilla. 
Tosin Riitan, Timon ja Sylvian kotiin mentiin eräänä yönä.
Varkaat veivät pari läppäriä, kamerat ja vähän rahaa. Ehkäpä
he tainnuttivat kaasulla, kun kukaan ei herännyt ennen aamua.
Myös muista paikallisten ryöstöistä ja pahoinpitelyistä
kuulimme paikkakunnalla. Kyllä tuommoinen tapaus pelotti,
moni valvoi yöllä ja mietti esteitä huoneen ovelle!

Kirkkoväki  pick-uppiin ja menoksi.

Viimeinen konsertti Opuwossa....
(suomeksi kaikenloppu)

Konsertti Opuwossa.

Kaikenlaisia kyhäyksiä oli rakennettu polttavan auringon suojaksi.

Tässä vielä linkki ohjelmaan, joka näytettiin Namibian TV:ssä
pariin kertaan.


Se oli myös varsinainen tapaus. Lähetimme kolme erillistä ohjelmalevy-
pakettia ja seurasimme postin kulkua netistä. Ne menivät Winhoekiin saakka, 
mutta perille TV:n lähetykseen eivät koskaan-tämä on afrikkaa.

Veimme sitten neljännen levyn Namibian NBC:lle omilla jaloillamme ja
ojensimme sen tuottaja Berthalle, hän ihastui ohjelman Ahtisaari osioon, 
koska oli juuri tulossa maan 24:s itsenäisyyspäivä.

Bertha soitti pomolleen ja ehdotti ohjelmaa ulostulevaksi itsenäisyys-
päivän iltana ja näin tapahtui. Uusinta tuli viikon kuluttua.

Yksi euro on 14 Namibian dollaria
Yksi euroopan minuutti on 14 Namibian minuuttia.


Näin taas afrikan tunnelmissa, terveisin Eeviregina.




torstai 10. huhtikuuta 2014

Kuvaterkut Namibiasta 1

Esta - pieni kirkkovieras

Lapsikuvia

Esittelen matkaa osissa, aloitin näillä lapsikuvilla.

Rankka reissu on takana. Nyt väsyneenä tuntuu, että meidän Afrikka on 
nähty. - Mutta mikä sen tietää vaikka joskus.....

Kamerassa oli kuvia1360, joten pieni osa vain tulee nähtäväksi.

 Vauveli mukavasti konsertissa.

Äitejä ja vauvoja.

Saimme kokea Afrikan arkea ja välillä juhlaakin, monenlaista tuli
vastaan. Sähkökatkoja, ryöstöjä, käärmeitä, Afrikan aikaa - niin
hyvässä kuin pahassa. 
Mutta myöskin aurinkoa, lämpöä, ihmisten ystävällisyyttä, iloa ja
värikylläistä elämää.

Evästauko kesken EtCeteran konsertin.

Kurkkasin rasiaan ja eväänä oli keitettyä riisiä ja ketsuppia.

Poika Opuwosta.

Tytön tyllerö samasta paikasta.

Sisarukset

Äiti ja vauva kyläkonsertissa.

Saparot nätisti.

Poika, myös Opuwosta.

Kiltisti Onipan kirkossa, vaikka väsyttää.

Pikkuneiti Opuwosta.

Kuvaaja-assistentti ja Sonyn  legenda ex1 xd-cam
Apulaisohjaajista ei ollut puutetta.

Arkinen aherrus on alkanut. Ei voi kieltää että vähän tympäisi,
kun aamulla 7 asteessa aloitti haravoinnin edellisen viikon
34 asteen sijaan!

Kivaa viikonloppua kaikille!     Eeviregina



lauantai 15. maaliskuuta 2014

Haasteita


Voi hyvän tähen ko kylä on muuttunnu kolokosti! 
Tasoristeys 1970-luvulta. Takimmaisena näkyy Norpan kahavila.
Kuvat lainattu vanhakalvia.fi

Sain Unelmana koti-blogin Janelta haasteen murresanoista.

Käythin mennä viikolla miähen kans nopiasti Vaasan vieresä, Mustasaaresa.
Löysimmä sielä kirpputorin, josta mukhan lähti usiampiki vanaha vaate. Tykkään 
kerätä vanahoja vaattehia, jokka on pellavaisia ja pitseillä koristettuja. 
Vaikkapa polsterin päällisiä, kartiineita taikka vyöli-nöitä. Joskus löyän hantuukeita 
nimikirijaimilla taikka vanahoja liinoja. Niitä ei vain tuu kovin käytettyä, 
ko ne sotkeutuu ja parahin olis käyttää muovista vastuukia. Neki on erilaisia ko 
ennen, nyt on ohuvia ja taipusia, ennen ne oli paksuja ja muovisen näkösiä. 
Ei trenkää.

Köökin klaseihin vaihoin jo kesäks kartiinit. Panin vaihteheks Marimekon 
unikkua, ko sillähän on ny juhulavuosiki. Täyttää peräti 50, kolokosti on 
vuosia tullu.Kummallista ilimaa ollu ny pitkän aikaa. Kevät on ottannu förskottia. 
Ei tiejä välillä mitä laittaapäällens, kesäpusaron vai sitte välhin tikkatröijyn.
Sitä moon funteerannu, että alakaako se ny kesä vai tuleeko vielä takatalavi? 
Olis niin sopevaako lämpenis oiken nopiasti tuo ilima lämpimäks ko lehemän 
henkäys! Pääsis jo rapsuttahan kartanollekki. Evhäät vain mukahan ja 
nauttihan koriasta ilimasta!

Meijän mummulasa praatathin tämmösellä vanahalla murtheella. Mummu 
joskus pani näitä sanoja muisthinki johonki keräyksehen. Hirviästi täsä on 
ruohtinkielestä väännettyjä sanoja, kome asuthan ihan ruohtinkielisten 
rajalla. Minun täjit ja jokku muukki sukulaiset puhuu vielä tätä murretta. 
Multa tulee varmahan joitaki sanoja, mutta en käytä lähellekkä kaikkia. Oli 
siinä Helsingin myöjä ihimetelly, ko serkku pyysi kioskilla 
" yks tölökki mölökkiä!" Serkulla pysy följysäns tämä murre monen vuojen 
ajan Helsinkisä.
Äitillä oli aikoinhan eri murre ko se oli Halsualta kotosin. Mutta ei meillä 
kotona puhuttu "kasso, messä, vissa ja kussa". Minoon kuullu niitä serkuiltani 
ja aikoinhaan Kaussisella ko olin yhyjen vuojen Opistolla.

On tätä murretta opeteltu Jeerusalemisaki, ko siskojen lapset hoki 
" kolokon kylymä talavi-ilima ko silimäkulumia kylymää".

Olipas aika hankalaa ajatella ja kirijottaa vanahalla murtheella. Vissisti jäi 
palijon hyviä sanoja unohuksihin. Ny mun alakaa kahavihammasta kolottahan, 
täytyy tointua ylös ja kaffin keittohon. Nisua eikäminkähänlaista kropsuakaan 
ei löy`y meijän huushollista, kaikki on jo ahajettu suihins.


Minkälaiset tiet täälä oli vielä 1970-luvulla? 
Oikiasa reunasa lähimpänä on KOP:n talo. 
Siinä oli viimeks Karjalaisen Harrin liike ja Koti-Puoti.


Myös Sekasorron Marilta tuli haastetta.


MINUSTA TULISI NYT, JOS SAISIN VALITA UUDELLEEN
Kävin aikoinani keittiöalan koulun ja olin keittiötöissä kaksikymppisestä 
lähtien. Nyt olen toistaiseksi lopettanut pitopalvelunkin. Tykkään tosi paljon 
käsitöistä ja kävin sitäkin koulua. Ehkäpä voisin saada elantoni käsityöalalta.


PARHAAT SARJAT TELEVISIOSSA
Tykkään seurata rikos-sarjoja, enimmäkseen ruotsalaisia. Seuraan
myös australialaista McLeodin tyttäret-sarjaa. Tietenkin kaikki
puutarhasarjat tulee katsottua, kunhan ne taas alkavat.


PARHAAT LUKEMANI KIRJAT
Niissäkin dekkarit on kiinnostavia. Myös elämäkerrat, esim. Afrikasta 
kertovat, Karen Blixen. Myös Torey Haydenin kirjat ovat mielenkiintoisia. 


TURHIMMAT OSTOKSENI
Kun siivosin vaatekaappeja, pakkasin ison pussillisen kiertoon uusia 
puseroita. Tilailen joskus esim. Ellokselta paitoja, jotka ovat sitten väärää 
kokoa tai väriä. Eikä tule palautettua niitä.


NAUTIN
Tällä hetkellä nautin kevään tulosta, kun ensimmäiset kevätkukkaset 
nousevat maasta ja puutarha herää eloon. Kesällä nautin omasta pihastani 
ja rentoudun touhuamalla kukkien parissa yömyöhään.
Myös matkoista nautin ja tällä hetkellä on Namibia mielessä.


Ottakaasta tästä haastetta vastahan, ihtekukanenki!!!
                                                        Eeviregina

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Väkerryksiä


Tässä jo aikoja sitten löysin Sallyn blogista linkin Kätilöopistolle
toivottavista korteista. Niitä annetaan keskoslasten vanhemmille
ja minäkin väkersin muutaman kortin heille lahjaksi, ikään kuin
kiitokseksi minuakin aikoinaan hoitaneille ja auttaneille.

-----

Tarkoitus on ilahduttaa pieniä potilaita ja erityisesti heidän perheitään 
tarjoamalla osaston käyttöön erilaisia kortteja. Lahjoitetuilla korteilla 
juhlistetaan pieniä ja suuria etappeja ja ne jäävät perheille muistoksi 
sairaala-ajasta. 
Keräykseen sopivia korttien aiheita ovat kotiin lähtö, 2 kg, 1 kk, 2 kk 
ja ilman erityistä viestiä olevat kortit. Huomioithan, että enkelikortit eivät 
ole hyvä ratkaisu lastenosaston potilaille, sillä ne kantavat erityistä merkitystä. 
Kortteja voi toimittaa 31.3.2014 mennessä osoitteeseen: 
Minna Enqvist/ Korttikeräys, Auroratie 52, 02420 Jorvas. Kiitos ajastasi!"


Kortteja voi lähettää vielä 31.3.2014 saakka, joten ottakaa tekin 
haastetta vastaan!


Tein myös toisenlaisia kortteja kesäksi myyntiin


 Virkkasin siskojen pojille matot ja pappa vei ne jo viime viikolla Israeliin.


Kuteena käytin tällä kertaa valmista puuvillakudetta.


Tällä viikolla olemme tehneet saaressa ja rannassa risusavottaa
ja siivonneet pihaa. Siistin jo perennapenkkejä ja leikoin kärhöt
matalaksi. Ihanaa kun voi aloittaa jo pihahommia!


Kävimme pikaisesti torstaina Mustasaaressa. Ehdin käydä kirppiksellä,
josta löysin kuvassa olevan valkoisen kulhon, sekä vanhoja tyyny- ja
pitsiliinoja. Plantagenista hain ruukkuja, esikoita ja lankaköynnöksen.


Moni on esitellyt tässä talven kuluessa omia bloggauspaikkojaan. Tässäpä
tulee minunkin esittelyni. Läppärin kanssa voin olla missä vaan, mutta eniten 
tulee käytettyä tätä kiinteää konetta miehen työhuoneessa.

Samalla pysyn vähän mukana, mitä se oikein leikkaa. Viime aikoina
ollaan oltu tiiviisti Namibian tunnelmissa. Juuri valmistui puolituntinen
Namibian NBC tv-kanavalle, sinne juuri vierailulle lähtevästä EtCetera
kuorosta ja Pekka Simojoesta. 

Tässä linkki teillekin.





Tekisi mieli laittaa jo terassit täyteen kevätkukkasia, 
mutta maltetaan vielä hetkinen. 
Touhukasta maaliskuun jatkoa toivottaa 
       
                                 Eeviregina

tiistai 4. maaliskuuta 2014

Lapsuuskuvia


 Juhannus 1962
Äidin ja isän kanssa mummulan portailla.

Kaaos kukkaruukussa- ja Tylsä mörökölli-blogeista lähetettiin minulle
haastetta lapsuuskuvista.

"Moni meistä bloggaa anonyyminä, eikä halua laittaa esim omaa kuvaa sivulleen. 
Olisi kuitenkin mukava nähdä minkä näköistä porukkaa me olemme. Esittele itsesi 
yhdellä tai useammalla lapsuuden kuvallasi. Harvalla on lapsuuskuvia tiedostoissaan, 
mutta vanhan valokuvan saa helposti sähköisesti julkaistavaan muotoon ottamalla siitä 
kuvan digikameralla. Nyt selaamaan valokuva-albumeita! 
Laita haaste kiertämään jakamalla saamasi haaste kahdelle tai useammalle bloggaajalle."

Kesä 1962

Äiti ja minä, alle 1 -v. pikkutuvan eli oman kodin pihalla.
Olin aika pienikokoinen, syntyessäni painoin vain1kg 800g.

 Minä ja tädit Halsualla 1962

Olen ensimmäinen lapsenlapsi äidin puolella ja tätini  olivat 
11- ja 13- vuotiaita kun synnyin.

 Heinäpellolla 1964

Asuimme mummulan pihapiirissä ensimmäiset viisi vuotta.
Kesäisin olin tietysti mukana äidin, isän, tätieni, sekä mummun ja pappan 
kanssa heinäpellolla ja muissa maatalon töissä. Kuvassa äiti vasemmalla,
odottaa siskoani joka syntyi noin kuukauden kuluttua.

 Vauhdin hurmaa, luultavasti 1965

Serkkuni Riitan kanssa Halsualla. Minulla oli kudotut, "damaskit" ja 
ruskeankeltainen neulepusero ja pipo. Äiti teki minulle paljon
vaatteita kutoen ja ommellen, myös tädit eli äidin ja isän 
siskot tekivät niitä, joten en tiedä tarkkaan kuka nuo on kutonut?

 Joulu 1966.

Asuimme uudessa kodissa Muhosella. Siskolla on äidin kutoma mekko,
joka on vieläkin tallessa. Minulla on Tiina-tädin virkkaama sininen
villahame. Ja tietysti hienot rusetit päässä!
Muillakin on näkynyt lapsuuskuvissa noita rusetteja.

 Tromsö 1968

Ensimmäinen Norjan matkani. Kävimme äidin, isän, siskon ja Esteri-tädin 
kanssa Pohjois-Norjassa. Esteri-täti oli leikkaajana KPO:n kangas-
osastolla ja äiti ompeli meille Esterin leikkaamat kukkahousut.
Kun olimme lapsia äiti ompeli meille paljon vaatteita, ainakin 
täällä maalla se oli yleistä. Kylillä asui ompelijoita joilla niitä
teetettiin.

J.L.Runebergin tuvalla Pietarsaaressa.

Isä kävi Keniassa eka kerran 1971 ja toi kotiin kenialaista kangasta.
Äiti ompeli itselleen ja meille tytöille mekot ja ne ovat vieläkin tallessa.
Voi että me oltiin ylpeitä erikoisista mekoistamme!

Kylläpä näitä kuvia kertyikin, vaikka ennen otettiin kuvia vähemmän.
Lähetän tämän haasteen seuraaville bloggareille:

Mammeli,  Kivimäen elämää.
Sirkka, Sinisen oven takana.
Jaana, Amandantuvan tunnelmia

Lisay, en laita haastetta sinulle, koska olit jo mukana kolmessa kuvassani!

Hyvää maaliskuuta kaikille lukijoilleni!  Eeviregina