Liekkipuut kukkivat juuri nyt runsaina.
Uskomatonta, mutta totta - vietimme lomaamme jälleen Namibian
Ambomaalla! Niin vannoin maaliskuussa, että nyt mun Afrikka on
nähty - ja tässä sitä nyt ollaan! Ei pitäisi vannoa ikinä...
Oniipan vanha Lähetysasema 1800-luvun lopulta.
Asuimme koko matkan ajan tällä historiallisella Lähetysasemalla.
Täällä on asunut vuosien kuluessa lukuisia suomalaisia ja isojakin
perheitä. 1960-70 lukujen taitteessa täällä asui 128 suomalaista...
Taloja oli tietysti paljon enemmänkin, osa on nyt paikallisilla käytössä ja
osa on purettu.Tapasimme tälläkin matkalla muutamia suomalaisia, osa
oli projektitöissä Tampereelta ja osa lomailemassa.
Oniipaa
Samassa pihapiirissä on kolme vanhaa suomalaisten rakentamaa
taloa, jotka kaikki olivat käytössä tälläkin hetkellä.
Mielenkiintoista oli jutella maassa kauemmin asuneiden suomalaisten
kanssa Oniipasta ja kaikesta Lähetysasemaan ja Onandjokwen sairaalaan
liittyvästä. Mekin ollaan joka matkalla käyty tässä päätalossa, pari joulu-
aattoakin vietetty siellä, mutta varsinaisesti asuimme siinä ensi kertaa.
Pihat näyttävät karulta näin hiekkaisina, mutta kaikki ruoho kuokitaan
pois käärmeiden takia. Niitäkin siellä on,mutta onneksi emme nähneet.
Sauna kaktuksien ja bougainvillean takana
Saunaa emme niinkään kaivanneet, mutta suihkut ja uima-allas oli
ahkerassa käytössä. Lämpöä oli + 32 - 38C joka päivä.
Tällä kertaa alueella ei ollut ukkosia ja sähkökatkoja kuten oli
maaliskuussa. Mutta sen verran "puskassa" Lähetysasema sijaitsee,
että olin täydellisessä nettipimennossa pari viikkoa.
Ihan terveellistä sekin välillä...
Pihaamme vartioi yötä päivää vartijatytöt aseensa kanssa.
Aasit ja roskat - tuttu näky tien varsilla.
Kauneutta ja rumuutta.
Sylvia savannilla, taustalla Oniipan Lähetysasemaa.
Matkan varsinainen syy oli dokumentin kuvaaminen
Sylviasta, pahoinpidellystä ja hylätystä, orvosta ambotytöstä.
Hänen elämänsä muuttui 8 vuotta sitten, kun hän pääsi
asumaan suomalaiseen perheeseen.
Sylvian entinen koti.
Hänen asuinmajansa kuvassa oikealla, oikeasti eläinten suoja.
Harvat seinät eikä mitään petivaatteita...Vasemmalla on
keittiömaja.
Oli aika riipaisevaa ja ahdistavaakin kulkea Sylvian kanssa
hänen entisillä asuinpaikoillaan, koska sieltä oli niin paljon
muistoja - hyviäkin ja suurin osa huonoja.
Sylvia hyvästelee torilla ystäviään.
Nähdäänkö vielä joskus?
Sylvia muutti Suomeen ja aloittaa opiskelut tammikuussa.
Sylvia ja hyvä mummo.
Koululaisia Sylvian entisen koulun pihalla.
Iltaisin auringonlaskut oli kauniita!
Lähetysaseman pihalla. Pylväskaktuksia, palmuja ja
akaasioita.
Illan hämärissä lähtivät liskot (30-40 cm) liikkeelle, joten
silloin meikäläinen pysyi mielellään sisätiloissa!
Joulupukki matkaan jo käy - jopa Windhoekissa.
Ajoimme 700 km:n matkan Ambomaalta pääkaupunkiin ja
hotellissa pääsimme "sivistyksen pariin". Aikaa kului tunti-
kausia netissä sähköposteja kirjoitellen ja uutisia ja blogeja
lukien.
Kävimme myös Katuturan slummissa tapaamassa Sylvian
siskoa. Ei se slummi ollut ollenkaan niin kamala, kuin
esimerkiksi J:burgin Sowetossa tai Nairobin Kibera.
Kirahveillakin tonttulakit päässä.
Joulua pukkasi päälle siellä etelässäkin, mutta ei tullut
mitään joulufiiliksiä koristelusta huolimatta.
Joulupukki hikoilee näyteikkunassa ja joulukuusia oli
koristeltuna siellä täällä.
Joulukoristeita.
Katumyyjiltä ostin rautalangasta ja helmistä tehtyjä joulu-
koristeita. Ambomaalla ostin jälleen palmunlehvistä punottuja
koreja, vateja ja pannunalusia.
Windhoekissa on komealta kuulostavia katuja: Nelson Mandela
Avenue, Robert Mugabe Ave, Sam Nujoma Ave, Independence Ave
ja jopa Helsinki Street. Opuwossa näkee Martti Ahtisaari Streetin.
Reissu on tehty. Matkan plussaa oli edellisen matkan voimassa
olevat rokotukset, maan tuttuus ja Namibia on ehkä Afrikan
turvallisin maa liikkua. Lisäksi takuuvarma lämpö.
Miinuksena juuri kuumuus, pitkät lennot, pitkät ajomatkat ja
maan "tuttuus". Eipä tule enää niin uutta vastaan.
Seuraavaksi mun on päästävä muualle kuin Afrikkaan!!!
Kiitos, kun jaksoit lukea! Dangi, dangi kunene!
Nyt ollaankin jo joulukuussa. Oikein ihanaa ja rentoa joulunalus-
aikaa kaikille lukijoilleni!
Eeviregina.
