Tammikuun touhuja

 Tämän talven ekat tulppaanit. 

Puulaatikon sain siskolta joululahjaksi

ja metalliset mansetit Tampereen Live with me.

Ihmeesti tämä aika on kulunut, on jo tammikuu pitkällä. Sää on

vaihdellut paljon. Välillä on pakkasta -24 C, nyt taas plussalla.

Lunta, räntää ja vettä on tullut vaihtelevasti kaikkea. 

Lumitöitäkin on saanut tehdä ihan kiitettävästi.

 Virkatut baskerit

Lukemisen lisäksi ( Mari Möröä, Hanna Tuuria ja dekkareita)

olen virkannut keskeneräisiä lasten baskereita valmiiksi. Virkkasin

myös muutamia koreja lakanoista. Vihdoin pääsin myös ompelukoneen

kimppuun ja tein farkkulaukut valmiiksi. Kierrätystä, kierrätystä!

 Laukut farkkuhameista ja pitseistä.

 Laukut farkuista.

Rikkaruohoelämää-blogista sain ideaa, että mikä pakko

näitä väkerryksiä on pimeässä talossa kuvata, kun voi

tuoda ne pihallekin...

 Ja edelleen farkkuhameita.

Nyt leikon kankaista neliöitä torkkupeittoihin. Niitä tulee

puuvillaisia ja villaisia, tummia sävyjä ja pastelleja. Kankaita

nimittäin riittää, kunhan kärsivällisyyttäkin riittäisi. Omat

varastot on pengottu, samoin isällä äidin jäämistöstä otin

kaikki sopivat kankaat käyttöön. Loppuja kangaspaloja

voisi myydä kirpparilla.

Joki sillalta kuvattuna.

Näyttää siltä, että tästä keväästä tulee aika tiivistahtinen. Niin

monenlaista askaretta on edessä ennen pääsiäistä. Silloin huilitaan

ja sen jälkeen alkaakin kesätyöni kevätsiivouksilla. Mutta, ei vielä

ajatella niitä, vaan nautitaan talvesta!

Syksyn aikana blogiini on tullut uusia lukijoitakin. Tervetuloa

Hammi, Iida Emilia ja Miia, Seija, Titti ja Tuulia!

Nautinnollista tammikuun jatkoa teille kaikille!

   Eeviregina.

Vuosimuistelot

TAMMIKUU

Auringonpaistetta ja pakkasia. Vuodenvaihteessa oli aika vähän

lunta, mutta loppukuusta satoi lisää.

Vuosi vaihtuu muutaman tunnin kuluttua. Muistelen tässä pihakuvien

kera tätä vuotta 2014. 

Aika kului ihan samoissa hommissa kuin ennenkin :

kausityötä - pieniä reissuja Suomessa - puutarhailua - 

pari matkaa ulkomaille  - kierrätystä - lukemista.

 HELMIKUU

Välillä satoi lunta, välillä vettä ja joki tulvi kuin keväällä.

 MAALISKUU

Kuinka lumetonta maaliskuussa olikaan ja pionikin alkoi 

työntää kasvua pinnalle.

 MAALISKUUN MATKA

Matkustimme yhdistetylle työ- ja lomamatkalle Namibiaan ja

liikuimme ympäri Ambomaata EtCetera-kuoron, Pekka Simojoen 

ja aktioryhmän kanssa. Huikea matka! Kuvassa himbaheimon lapsia.

 HUHTIKUU

Keväällä jatkoin takapihan puutarhahommia, kesällä se oli

työni takia seisonnassa ja syksyllä taas jatkoin sitä.

 TOUKOKUU

Ostin pari alppiruusua jokirantaan. Rantaprojektikin jatkui

himpun verran eteenpäin.

 KESÄKUU

Ihana Juhannus! Pihallamme kukki samaan aikaan

juhannusruusut, syreenit ja lumipalloheisi.

 HEINÄKUU

Pihan laidalla rehevät ruusupensaat, joista ainakin osan

aion siirtää rannan puolelle, ruusutarhaan. (haaveilua...)

 ELOKUU

Loppukesän lempikukkaani, purppurapunalatvaa kasvaa jo 

joka puolella pihaa!

 SYYSKUU

Takapiha on viittä vaille valmis. Viimeisen polunpätkän sain 

tehtyä syksyllä ja ostin alesta paljon perennoja polun varrelle.

 LOKAKUU

Piilokuva, etsi kuvasta SIIRI!

 MARRASKUUN MATKA

Yllätys, yllätys - kävimme uudelleen Namibiassa kuvaus-

matkalla. Kuvassa 1800-luvulla perustettu Oniipan

lähetysasema Ambomaalla.

 MARRASKUU

Talvi tuli. Kuvassa hyytävän kylmä joki ja runsas

pihlajanmarjasato.

JOULUKUU

Lumimaisema jouluna 2014.

Uusi vuosi 2015 on alkamassa.

"Edessä on sata ovea, tuhat tietä. Valitse sydämelläsi,

punnitse tunteella, käytä hiven järkeä.

Ovet on tehty avattaviksi, tiet tallattaviksi,

elämä elettäväksi.

Jos erehdyt, uskalla itkeä, uskalla nauraa,

uskalla muuttaa suuntaa.

Ei mikään kasva ilman vettä, ei ihminen

kypsy kyynelittä.

Mutta silti odota parasta, äläkä pelkää pahinta, 

niin saat mitä sydämesi halajaa." 

-ainosofia -

Vuoteen mahtui taas iloa ja surua, toteutuneita haaveita 

ja onnistuneita matkoja. Ystävien ja suvun tapaamisia.

Kiitos kaikille lukijoilleni ja ahkerille kommentoijilleni

tästä vuodesta!

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!

Valoisalla mielellä uutta, tulevaa vuotta kohden!

Eeviregina.

Tapaninpäivänä

 Tapaninajelulla Joakimillä 1980-luvulla.

Kuinkahan moni blogini lukija oli tänään hevosajelulla?

Eipä taida enää monessakaan talossa Tapaninajelu hevosella

onnistua... Ennenhän oli lähes jokaisessa talossa hevonen

täällä maalla.

Täällä oli aattona kipakka -18 asteen pakkanen eikä kovin

kauaa haudoillakaan viitsitty olla. Maisema on niin kaunis,

lumi tekee niin jouluisen tunnelman.

Tänään ja eilen oli -7 asteen paikkeilla, sopiva ulkoilukeli

mutta eipä sitä tullut lenkille lähdettyä.

 1982 maalaamani teekupit

Vaikka kuinka ajattelin laittaa tänä jouluna kevyttä ruokaa, aina 

se lipsuu ja kun on montaa lajia maisteltavana, jokaista

maistelee vähän... ja ähkyssä ollaan!

Meillä oli aattoaterialla hirvenpaistia rosepippurikastikkeella, 

lohkoperunat, kinkku-, ja kalkkunasiivuja, lohta, rosollia, italian-, 

viher- ja punakaalisalaatteja, punajuuripaistosta, lanttu-, porkkana- 

ja maksalaatikoita, joululimppua, Maria-tädinleipää ja Kikken 

saaristolaisleipää, kotikaljaa ja jälkkärinä kuvassa näkyvissä kupeissa

hedelmäsalaattia ja päärynäkinuskirahkaa.

Ihan sen tähden luettelin nuo kaikki ruuat, kun viikolla kaappeja siivoillessa

käsiini osui vanhoja lehtileikkeitä sota-ajan jouluista. Kuinka vaatimatonta

ja vähälajista se ruokakin oli, puhumattakaan muista tavaroista.

Tätini kertoi että vaatteitakin oli sota-aikana niin vähän, että ne oli

viikonlopun aikana pestävä, jäiset ja koppuraiset vaatteet tuotiin pesun

jälkeen tupaan kuivumaan, että saatiin ne jälleen puettua päälle.

Kaikki vanhat resuiset vaatteet käytettiin luutuina ja tilkkutäkkien täytteinä

eikä pyyhkeitäkään oikein ollut.

Talo oli niin kylmä, että mummu nukkui koko katraan kanssa samassa

sängyssä, 4 tyttöä ja isä oli vauva. Vesi jäätyi yön aikana keittiössä ämpäriin, 

puilla lämmitettiin kakluuneita ja puuhellaa.Lisäksi mummulan pienessä 

talossa asui evakossa monta ihmistä ja venäläinen sotavankikin.

 Honkalan joulua 1980-luvulla.

2004 vuoden Hesarissa Anneli Pranttila muistelee sota-ajan jouluja.

Sota pelkisti myös joulut, kaikesta oli pulaa. Niukkuudesta huolimatta

joulun aterioista yritettiin tehdä niin juhlavia kuin mahdollista.

"Kotona oli joulukuusi ja siinä pitkät kynttilät. Niitä tosin poltettiin vain

pari senttiä, näin ne riitti kaikiksi sotajouluiksi. Kuusen koristeena oli

pumpulituppoja ja kuusenkaramellit sisälsi puupaloja.

Ihmisten piti olla omatoimisia ja aloitteellisia. Varsinkin maalla oli helpompaa 

kasvattaa juureksia ja kesäpossua.

Piirakat ja pasteijat leivottiin itsetekemästä perunavoitaikinasta, jossa tosin 

oli voita vain nimeksi. Luumuhilloin korvikkeena oli puolukka- ja 

mustaviinimarjasosetta. Pipareiden ainoana mausteena saattoi olla maustepippuri.  

Lisäksi leivottiin piimäkakkua ja ruispipareita. Nämä viimeksimainitut on 

meillekin tuttuja suvun leivonnaisia.

Kaikesta piti yrittää tehdä korvikkeita. Korvikevoi oli oman aikansa levite: 

pehmitettyyn voihin sekoitettiin keitettyä perunaa,porkkanaa tai muuta 

juuresta.

Korvikekinkku tehtiin seuraavasti:

Sianlihakuutiot jauhetaan hienoksi, samoin kuoritut perunat ja ne sekoitetaan

yhteen ja jauhetaan vielä uudelleen. Lisätään nesteeksi tilkka maitoa, vettä

tai kaljaa, vähän vehnäjauhoa tai munanvalkuainen. Mausteeksi suolaa,

valkopippuria ja värjätään punaisella karamellivärillä.

Muodostetaan veitsellä muotoillen vuokaan pieni kinkku, joka sivellään

sinapilla. Ripotellaan leipäraastetta pinnalle ja neilikkaa mausteeksi.

Vuokaan lisätään vähän kuumaa vettä ja sillä valellaan kinkkua

paistamisen aikana. Tarjotaan kuuman lanttulaatikon kanssa."

Vanha joulukortti noin 1940-luvulta.

Kyllä meillä vaan onkin asiat hyvin. Toisin kuin esimerkiksi oli

sota-aikana.Meillä on niin älyttömästi ruokaa ja kaikkia

tavaraa, että ihan meinaa hukkua niihin.

Vaikka olisi köyhyyttä, työttömyyttä ja rahasta pulaa, aina

jotakin ruokaa ja avustuksia on mahdollista saada.

Meillekin tuli taas iso pino lahjoja, toki tarpeellisia ja osa 

syötäviä herkkuja (melkein jo syöty!).

Tällaisissa joulumietteissä tällä kertaa...

Eeviregina.

Rauhallista Joulua

 Valkoista Joulua!

Olemme saaneet aika rennosti laitettua joulun valmiiksi tänä

vuonna. Ilman suurempia stressejä, hötkyilyjä ja kiireitä.

Lahjat on kääritty paperiin ja jaettukin melkein kaikki suvulle

ja ystäville. 

 Kierrätyslahjoja

Tein jälleen muutamille kierrätyslahjoja. Huovutetuista villa-

paidoista patalappuja.

 Lahjapusseja säkkikankaasta ja tähtiä huovutetusta kaulahuivista.

 Ruutua ja raitaa

Kaarlelan museon markkinoilta ostin tällaisia hauskoja hahmoja.

Leipuritonttu meni naapuriin ja unelias jäi meille. Jotenkin sopii

meille unikeoille...

Tämän joulun hyasintteja

Näyttää siltä, että saamme pitää lumisen joulumaiseman, mittari

näyttää -14 C, joten ihan heti lumi ei sula pois.

Kuusi on koristeltu, laatikot ja leivonnaiset tehty. Hain myös pinon 

lukemista kirjastosta, luulen että pukki ei tuo tarpeeksi kirjoja pyhiä 

varten.

 Käväisin vielä tänään (siis eilen, tiistaina!) siivoamassa isällä ja 

tekemässä sinnekin joulun. Lilli-kissan kanssa koristelimme yhdessä 

kuusen, saa nähdä kauanko kuusi on pystyssä, oli sen verran villiä menoa!

Aamulla hirvenpaisti uuniin ja äidin haudalle kynttilät.

Joulu saa tulla!

Oikein rauhallista ja leppoisaa Joulunaikaa

kaikille blogini lukijoille!

        Eeviregina.

Joulutunnelmia

Emil - niin vaaleahiuksinen pienenä poikana...

16.12 siskoni vanhin lapsi täyttää 18-vuotta! Muistan, miten 

ihmeellistä se oli kun juuri ennen joulua meidän perheeseen

syntyi ensimmäinen lastenlapsi!

Emil aloitti jo puolen vuoden ikäisenä reissaamaan Israelin ja 

Suomen väliä. Miten se aika kuluukin näin nopeasti!!!

Nyt on huristeltu autolla jo kohta vuosi, lukio loppuu kesällä ja 

syksyllä on edessä monta vuotta kestävä armeija.

Hyvää syntymäpäivää Emilille vielä tätäkin kautta!

Upea amaryllis.

Nappasin ohimennen Cittarista nuppuisen amarylliksen ja kuinka 

ihanat kukat siihen tulikaan! Pari isoa kukkavartta oli kukassa samaan 

aikaan ja kolmannen varren kukat ovat juuri nyt auenneet.

Täällä on vietetty pienesti synttäreitä, ensin omiani ja isän synttärit oli

seuraavana. Sain lahjaksi mm. valkoisen joulutähden ja oranssin punertavan

tulilatvan. Ite ostin lisäksi pari orkideaa ja liloja ja valkoisia hyasintteja.

 Kaarlelan museon Joulumarkkinat

Viikonloppuna kävin Raatihuoneen joulutorilla sekä Kaarlelan

markkinoilla. Ihmisiä oli paljon, mutta en tiedä miten kauppa kävi.

Ja olisi ollut kivempaa, jos olisi ollut lumi maassa, mutta minkäs teet.

Lumi satoi yön aikana ja suli saman tien pois.

 Kaislapukkeja ja tildamaisia tonttuja.

 Tuulan askareita 

Keramiikkasydämiä, rautalankajuttuja, risutöitäja vanhasta laudasta 

tehtyjä sydämiä. Olen tehnyt ja ostanut melkein kaikki aikomani lahjat, 

mutta jotakin löytyi vielä markkinoilta itelle ja lahjaksi. Israelin pakettikin 

on jo saapunut perille, niin meille kuin heille. Henkilökunnan paketitkin 

on jo valmiina.

 Hain isän metsästä pikkukuusia niin sisälle kuin uloskin.

 Adventtikynttilät toisena adventtina.

Jotenkin on vähän joulumieli kadoksissa ja matalapainetta

ilmassa. Niin paljon on sairautta ja surua ympärillä ja osa

perheestä asuu niin kaukana. Näin joulun aikaan sen 

kaipauksen tuntee vielä selvemmin.

Viime viikolla tapasin tuttavani kirpparikierroksella. Hän taistelee

syövän kanssa, 9 viikon oireettomuuden jälkeen se oli taas alkanut

oireilla. Voimia Matildan Jaanalle!
 Miehen nuoruuden kavereita on kaksikin menehtynyt syöpään aivan 
hiljattain. Osa selviää, osa ei.

Niin kiitollinen saa olla terveydestään.

Terassin joulua.

En jaksa hirveästi touhottaa jouluruuista ja leivonnasta. Kyllä sitä

vähemmälläkin saa ruokaa pöytään. Ostin markkinoilta joululimput

ja yritän tehdä kevyempiä ruokia. Meidän jokaisen pitäisi laihduttaa

tai pitää ruokavaliota kunnossa diabeteksen takia.

Taidan hakea kirjastosta ison pinon lukemista jouluksi. Niitä lapsuuden

lahjakirjavuoria on ikävä! Me saatiin joskus yhteensä 25-30 kirjaa

lahjaksi ja jokainen vetäytyi hiljalleen aattoiltana omaan sänkyynsä

lukemaan niitä!

Hauskaa joulunalusaikaa, otetaan rennosti ja ilman stressiä

vastaan tätä viikkoa!

 Eeviregina.

Liekkipuiden varjossa

Liekkipuut kukkivat juuri nyt runsaina.

Uskomatonta, mutta totta - vietimme lomaamme jälleen Namibian

Ambomaalla! Niin vannoin maaliskuussa, että nyt mun Afrikka on

nähty - ja tässä sitä nyt ollaan! Ei pitäisi vannoa ikinä...

 Oniipan vanha Lähetysasema 1800-luvun lopulta.

Asuimme koko matkan ajan tällä historiallisella Lähetysasemalla.

Täällä on asunut vuosien kuluessa lukuisia suomalaisia ja isojakin

perheitä. 1960-70 lukujen taitteessa täällä asui 128 suomalaista...

Taloja oli tietysti paljon enemmänkin, osa on nyt paikallisilla käytössä ja 

osa on purettu.Tapasimme tälläkin matkalla muutamia suomalaisia, osa

oli projektitöissä Tampereelta ja osa lomailemassa.

 Oniipaa

Samassa pihapiirissä on kolme vanhaa suomalaisten rakentamaa

taloa, jotka kaikki olivat käytössä tälläkin hetkellä.

Mielenkiintoista oli jutella maassa kauemmin asuneiden suomalaisten

kanssa Oniipasta ja kaikesta Lähetysasemaan ja Onandjokwen sairaalaan 

liittyvästä. Mekin ollaan joka matkalla käyty tässä päätalossa, pari joulu-

aattoakin vietetty siellä, mutta varsinaisesti asuimme siinä ensi kertaa.

Pihat näyttävät karulta näin hiekkaisina, mutta kaikki ruoho kuokitaan

pois käärmeiden takia. Niitäkin siellä on,mutta onneksi emme nähneet.

Sauna kaktuksien ja bougainvillean takana

Saunaa emme niinkään kaivanneet, mutta suihkut ja uima-allas oli

ahkerassa käytössä. Lämpöä oli + 32 - 38C joka päivä.

Tällä kertaa alueella ei ollut ukkosia ja sähkökatkoja kuten oli

maaliskuussa. Mutta sen verran "puskassa" Lähetysasema sijaitsee, 

että olin täydellisessä nettipimennossa pari viikkoa. 

Ihan terveellistä sekin välillä...

Pihaamme vartioi yötä päivää vartijatytöt aseensa kanssa.

Aasit ja roskat - tuttu näky tien varsilla.

Kauneutta ja rumuutta.

Sylvia savannilla, taustalla Oniipan Lähetysasemaa.

Matkan varsinainen syy oli  dokumentin kuvaaminen 

Sylviasta, pahoinpidellystä ja hylätystä, orvosta ambotytöstä.

Hänen elämänsä muuttui 8 vuotta sitten, kun hän pääsi

asumaan suomalaiseen perheeseen.

Sylvian entinen koti.

Hänen asuinmajansa kuvassa oikealla, oikeasti eläinten suoja. 

Harvat seinät eikä mitään petivaatteita...Vasemmalla on 

keittiömaja.

Oli aika riipaisevaa ja ahdistavaakin kulkea Sylvian kanssa

hänen entisillä asuinpaikoillaan, koska sieltä oli niin paljon

muistoja - hyviäkin ja suurin osa huonoja.

 Sylvia hyvästelee torilla ystäviään. 

Nähdäänkö vielä joskus?

Sylvia muutti Suomeen ja aloittaa opiskelut tammikuussa.

 Sylvia ja hyvä mummo.

 Koululaisia Sylvian entisen koulun pihalla.

 Iltaisin auringonlaskut oli kauniita!

Lähetysaseman pihalla. Pylväskaktuksia, palmuja ja

akaasioita.

Illan hämärissä lähtivät liskot (30-40 cm) liikkeelle, joten

silloin meikäläinen pysyi mielellään sisätiloissa!

 Joulupukki matkaan jo käy - jopa Windhoekissa.

Ajoimme 700 km:n matkan Ambomaalta pääkaupunkiin ja

hotellissa pääsimme "sivistyksen pariin". Aikaa kului tunti-

kausia netissä sähköposteja kirjoitellen ja uutisia ja blogeja

lukien.

Kävimme myös Katuturan slummissa tapaamassa Sylvian

siskoa. Ei se slummi ollut ollenkaan niin kamala, kuin

esimerkiksi J:burgin Sowetossa tai Nairobin Kibera.

 Kirahveillakin tonttulakit päässä.

Joulua pukkasi päälle siellä etelässäkin, mutta ei tullut

mitään joulufiiliksiä koristelusta huolimatta.

Joulupukki hikoilee näyteikkunassa ja joulukuusia oli

koristeltuna siellä täällä.

Joulukoristeita.

Katumyyjiltä ostin rautalangasta ja helmistä tehtyjä joulu-

koristeita. Ambomaalla ostin jälleen palmunlehvistä punottuja

koreja, vateja ja pannunalusia.

Windhoekissa on komealta kuulostavia katuja: Nelson Mandela

Avenue, Robert Mugabe Ave, Sam Nujoma Ave, Independence Ave

ja jopa Helsinki Street. Opuwossa näkee Martti Ahtisaari Streetin.

Reissu on tehty. Matkan plussaa oli edellisen matkan voimassa

olevat rokotukset, maan tuttuus ja Namibia on ehkä Afrikan

turvallisin maa liikkua. Lisäksi takuuvarma lämpö.

Miinuksena juuri kuumuus, pitkät lennot, pitkät ajomatkat ja

maan "tuttuus". Eipä tule enää niin uutta vastaan.

Seuraavaksi mun on päästävä muualle kuin Afrikkaan!!!

Kiitos, kun jaksoit lukea! Dangi, dangi kunene!

Nyt ollaankin jo joulukuussa. Oikein ihanaa ja rentoa joulunalus-

aikaa kaikille lukijoilleni! 

Eeviregina.