torstai 5. marraskuuta 2015

Blogini tarina

Eeviregina Jokirannassa-blogissa.

1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki myös pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen).

2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.

3. Haasta mukaan neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen.

4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.

5. Mikäli olet Instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. #Blogisitarina-haasteen käynnisti: kototeko-blogi.

Sain jo viikkoja sitten tämän haasteen Jaelilta Appelsiinipuun alta.


MITEN BLOGINI SAI ALKUNSA?

Löysin tämän bloggailuharrastuksen 2009, kun aloin seurata
siskoni blogia Pieni oliivipuu.
Vähitellen kiinnostuin lisää ja aloin ajatella, että jospa
minäkin osaisin tehdä omaa blogia.
Mieheni oli sairaana ja oli kotona enemmän, joten hänellä
oli aikaa neuvoa ja opastaa minua. Olin ihan tumpelo
tietokoneen kanssa, ja olen edelleen!

Jokirannassa.

KUINKA SE ON KEHITTYNYT AJAN SATOSSA?

Onhan blogissani tapahtunut muutosta sieltä alkuajoilta.
Kuvien laitossa oli aluksi ongelmia.
Alussa kerroin enemmän tuunauksista, sisustamisesta 
ja käsitöistäni. Vähitellen puutarha-aiheet ovat tulleet
enemmän ja enemmän esille. Joko omaa pihaa tai sitten
muualla kuvattuja puutarhoja olen esitellyt aika paljon.
Myös matkoista on tullut kerrottua paljon, mutta se aihe oli
mukana jo ihan alussakin.

Blogini on sekalainen sekoitus vähän kaikkea, se ei sovi
minkään määrätyn otsikon alle.
Huomaan, että monet alun kommentoijat ovat hävinneet
tai lopettaneet bloggaamisen. Mutta toisaalta uusia lukijoita
on tullut paljon lisää.

 Äiti ja isä kihlakuvassa 1959.

MITKÄ OVAT OLLEET MERKITTÄVIMPIÄ TAITEKOHTIA?

No eipä mitään hirmu erikoista tule mieleen. Aluksi olin kyllä
ihmeissäni, kun blogiini alkoi tulla kommentteja ja lukijoita.
Vähitellen teitä kirjautui lukijoikseni.
Tiedän, että blogillani on paljon anonyymejä lukijoita, olisi
kivaa jos joskus kommentoisitte!

Surullisin aika bloggaamisessa oli kevät 2011, kun äitini
nukkui pois. Sinä vuonna en kovin montaa bloggausta
jaksanut tehdä.  Sinä kesänä aloin tehdä takapihan puutarhaa
surutyönä. Olen jatkanut sitä joka kesä ja kohta se alkaa olla
valmis.

 Mummuni Eevi Regina ensimmäisen lapsensa Priitan
kanssa Kykyrillä noin 1930.

Bloginimeni Eeviregina tulee siis joen toisella puolella
asuneelta mummultani. Asumme mummun perintömailla
Jokirannassa, joten sekin nimi tulee tästä paikasta.

Mummula. Keskellä näkyvä vaalea pikkutalo oli kotini
melkein 5-vuotiaaksi asti.

Haastan mukaan seuraavat 4 blogia kirjoittamaan omaa
tarinaansa:

Rakkaudesta Vironperään
Talo tähtitaivaan alla
Kivimäen elämää
Pieni Oliivipuu (taisit saada tämän haasteen jo 
Kaikkea hyvää-blogistakin!)

Oikein hyvää marraskuun jatkoa, tuikutellaan ja laitellaan
talvivaloja ikkunoille ja terasseille! 

                     Eeviregina.

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Normandian maihinnousu

 6.6.1944
Historian suurin maihinnousu Ranskan rannikolle
yllätti Saksan 71 vuotta sitten.

 Juno beach,  kanadalaisten maihinnousu



Koko Seinenlahden rannikko oli täynnä maihinnousumuistomerkkejä
 amerikkalaisten, kanadalaisten ja brittien käymästä sodasta
Saksaa vastaan.


 Juno beach


 Kanadalaisten muistolle.

 Uimakoppeja rannalla.

 Amerikkalaisten maihinnousupaikat.

 Brittien maihinnousupaikka.



Lähes 3 kuukautta kestävissä taisteluissa kuoli, haavoittui
ja katosi yli 425 000 liittoutuneiden ja saksalaisten sotilasta.


 Ramppi, joka laitettiin laivasta rannalle ja sitä pitkin 
ajettiin tankit maihin.

 Omaha beach

Jättisuuri hautausmaa, jossa amerikkalaisten hautoja.
Niin moni jäi Ranskan mantereelle.

 Erik Suominen
Syntynyt New York, kuoli june 25 1944

Joka paikasta sitä suomalaisia löytyy - niin myös
Normandian maihinnoususta!

 Ehkä John J. Sitkokin oli suomensukuinen?



Mikä sai noin 1.450. 000 liittoutuneiden sotilasta lähtemään
sotimaan Ranskaan? Seikkailunhalu, taistelu oikeudenmukaisuuden
ja vapauden puolesta. Osa oli sukua
vanhalle mantereelle, ainakin nimistä päätellen.
Tulee vaan mieleen tänne Suomeenkin nyt tulevat nuoret miehet 
Irakista,Somaliasta.... Eivät puolusta edes omaa maatansa, saati 
sitten lähtisivät auttamaan muita...



Ajelimme yhden päivän Seinenlahden rannikkoa ja 
kiertelimme muistomerkeillä ja hautausmaalla.
Amerikkalaisten maihinnousupaikat olivat Utah ja
Omaha beach, brittien Sword ja Gold sekä 
kanadalaisilla Juno beach.


Tässäpä
oli tällä erää Ranskan matkakuvat. Ehkä joskus vielä jotain
mielenkiintoista näytettävää.

Nyt on muut asiat mielessä. Terasseille on tehty havukoristeita, 
muutamat kaamosvalot ja kynttilät sytytelty. Posti tuo lähes
joka päivä jouluisia lehtiä ja joulukortteja on myös jo
askarreltu. Viime viikolla laitoin jo ekat joululahjat pappan
mukana Israeliin.

Hyvää Pyhäinpäivän viettoa teille kaikille! 
                   Eeviregina.

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Ympäri Normandiaa

 Maaseudulla.

Ajoimme Normandian rannikolle upeiden maalaismaisemien
läpi. Peltoja oli silmän kantamattomiin eikä pajukoita ollut
missään. Sato oli enimmäkseen jo kerätty, ainoastaan maissia
ja juurikkaita näkyi vielä pelloilla.

 Lehmät omenatarhassa.

Lehmiä oli paljon ja alueella tuotetaankin juustoja ja muita
maitotuotteita. Myös omenaviljelyä oli runsaasti.

 Lehmien ja hevosten laitumia.

 Avaraa.

 Tunneleita.

Välttelimme parhaamme mukaan moottoriteitä ja valitsimme
pieniä, kylien ja pikkukaupunkien läpi meneviä teitä.

 Karhunvatukkaa.

Tätä kasvoi villinä tien varrella ja minähän maistelin
joka välissä...

 Viex Port

Koukkasimme vähän reitiltä sivuun,Seinen rannalla olevaan
Viex Portin pieneen kylään.  Niin upeita olkikattoisia taloja ja
puutarhoja!


 Seinät ja katot muistuttaa vähän tanskalaista tyyliä.

 Syyshortensiat parhaimmillaan!






 Kaukana näkyy laiva.

 Seinellä.

Matka jatkui Seinen rantoja seuraillen kohti Le Havrea.

 Le Havren satamakaupunki.

Se on tuttu myös Kaurismäen saman nimisestä elokuvasta.
Kävimme parilla kuvauspaikalla kaupungissa. Kiertelimme
myös kadulla olevalla sunnuntaikirppiksellä.

 Viikonlopun viettoa Le Havressa.

Cap de la Heve, majakka sijaitsi korkealla kukkulalla.

 Honfleur.

Ajoimme rannikolla parikin kertaa Honfleurin kaupungin läpi. 
Kiva satama ja maisema muistuttaa Köpiksen Nyhavnia!

 Viikonloppuna siellä oli markkinat, tivolia ja ihmisiä oli
todella paljon liikkeellä.


 Hevosajelua.

 Trouville-sur-mer.

Tässä rannikon kaupungissa olimme kolme yötä. Ajelimme
rantaa ristiin rastiin ja katselimme kivoja paikkoja.
Täälläkin oli viikonloppuna tivoli.  

Hotellimme Pierre & Vacanses Les Tamaris Seinenlahdella.


Huh, onpa noita kuvia vielä! Ainakin Normandian maihin-
nousupaikoilla on vielä käytävä.


Syksy on nyt ihan todella täällä. Sataa, tuulee ja on kylmää.
Meillä on silti vielä lehtiä puissa enkä ole paljoa haravoinut.
Isän pihaa olen jo siivoillut.
Voitin Anun puutarha-blogissa Fiskarsin rännin puhdistajan
ja Anu sen toi tässä pari päivää sitten. Oli kivaa tavata sen
kesän pikatapaamisen jälkeen. Meillä oli paljon juteltavaa!

Anulta sain myös pussillisen scillan sipuleita ja niinhän siinä
kävi, että nappasin Agrimarketista vielä -50% pusseja krookuksia, 
tulppaaneja ja narsisseja. Enpä olekaan näin myöhään ennen
istutellut niitä. Kohta on jo marraskuu!

Mukavaa sunnuntaita kaikille! 
                                Eeviregina.