lauantai 23. lokakuuta 2010

Värjäystä



Näin kauniita värejä löytyy luonnosta!
Väripadat porisivat takapihalla kuin noidalla ikään, kun värjäsin
villalankoja. Eniten käytin veriseitikkejä ja kokeilin myös kielon
lehtiä ja porkkanan naatteja.


Minä en osaa kerätäkään muuta kuin myrkkysieniä.
Parhaat värit saa erilaisista seitikeistä, keltaista ja
oranssin eri sävyjä.


Tähän värjäykseen jää ihan koukkuun.
Työvaiheita on paljon ja aikaa kuluu hirveesti, eli hullun hommaa.
Mutta on se niin mukavaa ja mielenkiintoista puuhaa. Se on
jännää nähdä, miten kasvi- ja sienivärjätyt langat sopivat hyvin yhteen.


Meillä on kudottu värjätyistä langoista puseroita, lapasia, sukkia
ja kaulahuiveja. Äitini virkkaa torkkupeitteitä isoäidin neliöistä. 
Joulukuun 12. päivä myyn värjättyjä lankoja Kaarlelan museon 
Joulumarkkinoilla.











9 kommenttia:

  1. Vautsi!!!Hienon värisiä-kyllä oot taitava ;).
    Ikkunasta ollaan koitettu nuita tihrustella,ei olla ees paikan päälle ehditty ;).
    Ps.Piti kysymäni,joko kohta aletaan virittelemään jouluvaloja tänne perukoille ;D?

    VastaaPoista
  2. Onpa hieno idea.
    Kauniita värejä saa luonnosta.
    Mukavaa lauantai-iltaa!

    VastaaPoista
  3. Tulipas niista hyvan varisia!!!!
    Tuo pata on kylla kuin joku noidan pata myrkkyliemihoyryineen...
    Mutta tuota ensimmaista kuvaa piti kauan tuijottaa.
    Onko se otettu siina teidan sillalla???
    Onkohan tuossa ulko-oven paalla selainen kapea ikkuna,joka on nyt siella meidan mokin seinalla?Yritin tihrustaa...
    Tunnistin kuvasta nelja,vain taaimmainen nainen on outo...

    VastaaPoista
  4. Värit on kauniit !Alakuvassa on vielä jotenkin hieno tunnelma. Ihan kadehdin taas... Pitäisi itsekin joskus ryhtyä tuohon puuhaan - osaisinkohan...

    VastaaPoista
  5. Kiitos kommenteista!
    Kirsi: Kyllähän niitä jouluvaloja kohta jo voisi laittaa, onhan tuota luntakin jo maassa!

    Lisay: Kyllä se on meidän silta, 1920-luvulla. Hieman on kaponen tähän päivään... Mummumme Eevi Regina oikealla sulhasensa Martin kanssa ja takimmainen tyttö, jota et tiennyt, oli Eevin nuorin sisko Terttu joka kuoli nuorena keuhkotautiin. Ties vaikka se sun ikkunas olis tuosta vanhasta talosta?!

    LeenaJohanna ja Aila: Langanvärjäys on ihan helppoa, ohjeita saa kirjoista ja lehdistä ja kurssejakin järjestetään kesäisin.
    Ikinä ei tiedä varmaa, mitä väriä sieltä padasta nousee, siinähän se mielenkiintoisuus onkin. Ailallakin on se järvi ihan pihalla, sinne vaan rannalle padat porisemaan ja langat voi huuhtoa helposti järvessä! Kokeilkaa ihmeessä! Lumiterveisin Eeviregina

    VastaaPoista
  6. Tosi kauniita sävyjä sait lankoihisi!On kyllä kaiken vaivannäön arvoista.Ja mahtava noidan muuripata sulla:).Energistä syksyn jatkoa sinulle.

    VastaaPoista
  7. Vau! tuosta hommasta ollaan parhaan ystäväni kanssa haaveiltu vuosia, mutta kun niitä haaveita on niin paljon että 75 % taitaa jäädä sille haave tasolle ;) Kauniita värejä sait aikaan!!! Olin ensi visiitillä täällä ja tulen varmaan toistekin mukavan oloiseen blogiisi !

    VastaaPoista
  8. Upeaa!!!

    Ihana väriharmonia villalangoissasi! Luonnossa värit eivät totisesti riitele keskenään. Äitini on värjännyt myös villalankoja ja minulla on yksi ihana villapaita joka on kudottu niistä langoista, oma aarteeni :). Kiitokset mieltä lämmittävästä kommentistasi blogissani!!!

    VastaaPoista
  9. Kiva kun kommentoit ja löysin tänne ja nämä värjäysjututkin vielä, kun selailin.
    Mitäs sinä keräilet vihreisiin sävyihin, kaunista vihreää taitaa olla vaikeaa saada... Mutta nää värjäykset ovat niin kivaa puuhaa, että miltei sama mitä sieltä padasta tulee.

    VastaaPoista