Pionia
Tuli vähän pitempi tauko tähän bloggailuun. On reilu kuukausi äitini kuolemasta. Ei tätä surua ja ikävää voi tietää, ennen kuin se omalle kohdalle tulee...
Tänne surun keskelle saan pientä piristystä pihalla, kun joka puolelta nousee vihreää ja pionien punaisia varsia.
Sinivuokkoja
Anopin pihalla on valtavia sinivuokkomättäitä. Olen siirrellyt sitä meillekin vaihtelevalla menestyksellä. Auringossa ne kuolivat, varjossa vielä kasvavat.
Kevätkukkia
Tällaisilla kukkakoreilla koristelimme äitini hautajaispäivänä rukoushuoneen pihaa. Peruna-ja tetenarsissit, krookukset ja helmihyasintit ovat kauniita kukkijoita näin keväällä.
Työpaikalla on keväthommat jo alkaneet, mutta tänään on herkuteltu simalla ja mansikka-sitruunatortulla.
Mukavaa toukokuuta ! Eeviregina
Otan osaa suruusi<3 Ymmärrän kuinka suuri on surusi, kun meitäkin on mieheni äidin kuolema koskettanut 3 kk sitten. Sydäntä niin särkee, kun läheltä näkee Papan suuren surun ja ikävän rakkaan puolison lähdettyä. Me läheiset kun emme voi auttaa muutakuin kuuntelemalla ja lähellä olemalla<3 Voimia ja haleja täältä:)
VastaaPoistaOsanottoni Eeviregina. Toivon sinulle surusi rinnalle mukavaa toukokuuta ja kevään ja kesäntulon riemua. Kasvu ja luonnon ihmeet sykähdyttävät joka kevät.
VastaaPoistaVoi, otan osaa suruusi. Toivotaan että suru helpottuu ja kevät ja kesä tuovat lohtua elämääsi. Äidin menettäminen on kova pala, äiti on kuitenkin äiti.
VastaaPoistaKauniisti ovat jo pionit sinullakin siellä aluillaan ja muutkin kukat ovat kauniita, sinivuokkoja minäkin olen metsästä siirtänyt, siirsin ne muistaakseni kukkimisen jälkeen.
Lämmin osanottoni suruusi. Vain ajan myötä suru vaihtuu rakkaisiin ja kauniisiin muistoihin.Voimia sinulle.
VastaaPoistaHeippa.
VastaaPoistaKiiruhdin heti vastavierailulle blogiisi.
Itse kun olen kotoisin Ylivieskasta, niin olen aikas kiinnostunut missä päin suurinpiirtein asustelet..?
Kuulemisiin
ja Haleja!!
jaana
Kiitos kaikille osanotoista!
VastaaPoistaOnneksi mulla ja isälläni on paljon töitä koko kesän ajaksi ja päivät kuluvat puuhastellessa.
Joka päivä vaan tulee asioita vastaan, että äiti olisi tehnyt nyt niin ja näin, tavarat on hukassa ja kaikista pahinta on kun KOTI ON TYHJÄ!
Minä kävin melkein joka päivä äidillä ja ainakin soitelin ja aina jompikumpi muistutteli että "tänään tulee se ja se puutarhaohjelma tv:stä...".
Meillä oli puutarha ja käsityöt yhteisiä harrastuksia ja aina tulee itku kun menen äidin pihalle ja kotiin.
Tiedän että suru helpottaa joskus, mutta aikaa se vie.
Jaana, Kokkolan kupeessa asustelen. Käyn silloin tällöin Ylivieskassa, Kärkkäisellä ja Pitsissä ja pellavassa...
Toivotaan että aurinko alkaa lämmittää, on tylsä tehdä pihahommia kylmässä! Eeviregina.
Otan osaa suureen suruun, itse olen myös menettänyt paljon lähiomaisiani, eilen kävin haudalla ja vein kukkia ja muistelin kaunista yhteistä aikaamme.. mutta elämä jatkuu.
VastaaPoistaPionit puskevat sieltä ja taustalla kauniit kivenjörkäleet oikein kaunista.., muiden kevätkukkien lisääntyessä ympärillä.
Voimia ja lämmin halaus päiviisi.
Voi Eeviregina, toivottelen vielä täältä sinulle lämpöistä ja aurinkoista viikkoa, halaan ja rutistan.
VastaaPoista