tiistai 2. joulukuuta 2014

Liekkipuiden varjossa

Liekkipuut kukkivat juuri nyt runsaina.

Uskomatonta, mutta totta - vietimme lomaamme jälleen Namibian
Ambomaalla! Niin vannoin maaliskuussa, että nyt mun Afrikka on
nähty - ja tässä sitä nyt ollaan! Ei pitäisi vannoa ikinä...

 Oniipan vanha Lähetysasema 1800-luvun lopulta.

Asuimme koko matkan ajan tällä historiallisella Lähetysasemalla.
Täällä on asunut vuosien kuluessa lukuisia suomalaisia ja isojakin
perheitä. 1960-70 lukujen taitteessa täällä asui 128 suomalaista...

Taloja oli tietysti paljon enemmänkin, osa on nyt paikallisilla käytössä ja 
osa on purettu.Tapasimme tälläkin matkalla muutamia suomalaisia, osa
oli projektitöissä Tampereelta ja osa lomailemassa.

 Oniipaa

Samassa pihapiirissä on kolme vanhaa suomalaisten rakentamaa
taloa, jotka kaikki olivat käytössä tälläkin hetkellä.
Mielenkiintoista oli jutella maassa kauemmin asuneiden suomalaisten
kanssa Oniipasta ja kaikesta Lähetysasemaan ja Onandjokwen sairaalaan 
liittyvästä. Mekin ollaan joka matkalla käyty tässä päätalossa, pari joulu-
aattoakin vietetty siellä, mutta varsinaisesti asuimme siinä ensi kertaa.
Pihat näyttävät karulta näin hiekkaisina, mutta kaikki ruoho kuokitaan
pois käärmeiden takia. Niitäkin siellä on,mutta onneksi emme nähneet.

Sauna kaktuksien ja bougainvillean takana

Saunaa emme niinkään kaivanneet, mutta suihkut ja uima-allas oli
ahkerassa käytössä. Lämpöä oli + 32 - 38C joka päivä.
Tällä kertaa alueella ei ollut ukkosia ja sähkökatkoja kuten oli
maaliskuussa. Mutta sen verran "puskassa" Lähetysasema sijaitsee, 
että olin täydellisessä nettipimennossa pari viikkoa. 
Ihan terveellistä sekin välillä...

Pihaamme vartioi yötä päivää vartijatytöt aseensa kanssa.

Aasit ja roskat - tuttu näky tien varsilla.

Kauneutta ja rumuutta.

Sylvia savannilla, taustalla Oniipan Lähetysasemaa.

Matkan varsinainen syy oli  dokumentin kuvaaminen 
Sylviasta, pahoinpidellystä ja hylätystä, orvosta ambotytöstä.
Hänen elämänsä muuttui 8 vuotta sitten, kun hän pääsi
asumaan suomalaiseen perheeseen.

Sylvian entinen koti.

Hänen asuinmajansa kuvassa oikealla, oikeasti eläinten suoja. 
Harvat seinät eikä mitään petivaatteita...Vasemmalla on 
keittiömaja.

Oli aika riipaisevaa ja ahdistavaakin kulkea Sylvian kanssa
hänen entisillä asuinpaikoillaan, koska sieltä oli niin paljon
muistoja - hyviäkin ja suurin osa huonoja.

 Sylvia hyvästelee torilla ystäviään. 

Nähdäänkö vielä joskus?
Sylvia muutti Suomeen ja aloittaa opiskelut tammikuussa.

 Sylvia ja hyvä mummo.

 Koululaisia Sylvian entisen koulun pihalla.

 Iltaisin auringonlaskut oli kauniita!

Lähetysaseman pihalla. Pylväskaktuksia, palmuja ja
akaasioita.

Illan hämärissä lähtivät liskot (30-40 cm) liikkeelle, joten
silloin meikäläinen pysyi mielellään sisätiloissa!

 Joulupukki matkaan jo käy - jopa Windhoekissa.

Ajoimme 700 km:n matkan Ambomaalta pääkaupunkiin ja
hotellissa pääsimme "sivistyksen pariin". Aikaa kului tunti-
kausia netissä sähköposteja kirjoitellen ja uutisia ja blogeja
lukien.
Kävimme myös Katuturan slummissa tapaamassa Sylvian
siskoa. Ei se slummi ollut ollenkaan niin kamala, kuin
esimerkiksi J:burgin Sowetossa tai Nairobin Kibera.

 Kirahveillakin tonttulakit päässä.

Joulua pukkasi päälle siellä etelässäkin, mutta ei tullut
mitään joulufiiliksiä koristelusta huolimatta.
Joulupukki hikoilee näyteikkunassa ja joulukuusia oli
koristeltuna siellä täällä.

Joulukoristeita.

Katumyyjiltä ostin rautalangasta ja helmistä tehtyjä joulu-
koristeita. Ambomaalla ostin jälleen palmunlehvistä punottuja
koreja, vateja ja pannunalusia.

Windhoekissa on komealta kuulostavia katuja: Nelson Mandela
Avenue, Robert Mugabe Ave, Sam Nujoma Ave, Independence Ave
ja jopa Helsinki Street. Opuwossa näkee Martti Ahtisaari Streetin.

Reissu on tehty. Matkan plussaa oli edellisen matkan voimassa
olevat rokotukset, maan tuttuus ja Namibia on ehkä Afrikan
turvallisin maa liikkua. Lisäksi takuuvarma lämpö.

Miinuksena juuri kuumuus, pitkät lennot, pitkät ajomatkat ja
maan "tuttuus". Eipä tule enää niin uutta vastaan.

Seuraavaksi mun on päästävä muualle kuin Afrikkaan!!!
Kiitos, kun jaksoit lukea! Dangi, dangi kunene!


Nyt ollaankin jo joulukuussa. Oikein ihanaa ja rentoa joulunalus-
aikaa kaikille lukijoilleni! 

Eeviregina.

24 kommenttia:

  1. No oletpa ollut kaukana kotoa!
    Liikuttava tuo Sylvian kohtalo, mutta varmasti kaikki on kääntymässä/ kääntynyt hyväksi. Emme taida tietää todellisesta hädästämitään täällä suht turvallisessa kotimaassa.
    Onnellista adventinaikaa Sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli niin surullista kuulla, miten sukulaisetkin pahoinpitelee pieniä lapsia. Siellä maksetaan orporahaa ihmisille, jotka ottavat heitä asumaan luokseen, mutta rahan saannin jälkeen totuus onkin toinen.Lapsia hakataan ja pidetään nälässä. Sylvia menetti toisesta silmästäännäön, kun setä suuttui hänelle ja hakkasi verille. Kukaan ei vienyt sairaalaan 6-vuotiasta paimenta, jolla oli vuohet ja aasit päässeet karkuun!
      Niin vaikeaa hänellä oli,että parin vuoden kuluttua hän aikoi hukuttautua vesilammikkoon. Onneksi kuitenkin löytyi auttajia, jotka antoivat vaatteita riekaleiden sijalle (ei ollut edes aluvaatteita) ja antoivat jotakin ruokaa ja apua. Silti meni vielä pari vuotta, kunnes hän pääsi silmaklinikalle ja sitä kautta tutustuisuomalaiseen perheeseen. Tosi surullinen tarina.

      Poista
  2. Sinä se reissaat -ja kauas :) Mielenkiintoinen maa, niin kaunista mutta samalla rumaa... Tuleeko dokkari telkusta joskus?
    Mukavaa joulukuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siellä tosiaan roskat heitellään tien varteen ja lehmät, vuohet, aasit ja koirat kulkevat siellä roskissa ja lasinsiruissa jätteitä kaivaen.
      Nyt oli alettu lasipulloja kerätä isoja kasoja, tiedä sitten mihin niitä viedään vai viiäänkö minnekään.
      Muuten on kaunista, kun liekkipuut, jakarandat, bougainvilleat ja oleanterit kukkivat.Lisäksi palmuja, kaktuksia ja akaasioita.
      Toivotaan että dokkari näkyy joskus tv:stä.Jatkoa kuvataan ensi vuoden puolella Suomen Lapissa. Hihkaisen kyllä taatusti, jos/kun ohjelmaa tulee jostakin ulos.

      Poista
  3. Hei Eeviregina! En löytänyt blogissani ilmoittamaasi voittoani täältä, mistään postauksesta.. Mikähän voitto mahtaa olla kyseessä, joskus myöhemmin voitettu, mikä on jäänyt minulta huomamatta?! Kaunista on ollut matkallasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. VOI APUA!!! Nyt en millään muista, missä blogissa voitit, mutta selailin eilen puutarhavoittoisia blogeja??? Jospa joku muukin näki että Pelaquu voitti villasukat, niin hihkaiskaa pian!

      Poista
    2. NYT SE LÖYTYI! Bikken pilttuu sen arpoi, mutta kun siellä on niin vikkelä emäntä, että ehtii jok apäivä postailla, niin meni jonkin aikaa etsimiseen!

      Poista
    3. Kiitos tosi paljon että vinkkasit mulle tästä! Mulla on menny kyllä kokonaan ohi. Joulumyyjäis tohinaa ja muita ei ole ehtinyt juurikaan lukea toisten blogeja. Kiitos!

      Poista
  4. Seuraavaksi sitten tanne!
    Alkaa olla nama Afrikan kuvat minullekin niin tuttuja kuin olisin itsekin siella kaynyt.Hienoja kuvia ja mielenkiintoinen tuo Sylvian tarina...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisko jo aika laskeutua BenGurionille...
      Pääset helpommalla ja halvemmalla Afrikkaan! Mutta jäät paitsi sitä kuumuutta, pölyä, hajuja, roskia, pitkiä ajomatkoja kun joka seuraavaan kohteeseen on 100 km autiomaata... Aasit, vuohet ja lehmät toikkaroi tiellä autojen edessä, autojen lavoilla on seisomassa kymmenen ihmistä ja lihakaupan lihat roikkuu ulkona + 34 C auringossa! Syssin tarina on traaginen. Sylvia sai uuden nimen 2v. suomalaiselta Eeliltä, hän ei osannut sanoa Sylviaa vaan Syssi.

      Poista
  5. Kivoja kuvia hieman erilaisesta matkailukohteesta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samasta maasta on blogissani postauksia huhtikuussa ja toukokuussa. Keväällä siellä oli vihreämpää kuin nyt.

      Poista
  6. Olipa huikea matka sinulla. Todella mielenkiintoinen postaus. Sylvian tarina on riipaiseva ja koskettava. Onneksi hänellä on parempi ja onnellisempi tulevaisuus edessään.

    Hyvää ja rauhaisaa joulun odotusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Varmasti hänen elämänsä on nyt parempaa, mutta oli jotenkin ristiriitaista kuitenkin seurata hänen hyvästelyjään kotikylällä. Sinne jäi saman kohtalon omaavia, mutta tällä tarinalla on parempi päätös.
      Samoin sinulle, tunnelmallista ja rentoa joulunalusaikaa äläkä ressaa Linnanjuhlilla!

      Poista
  7. Hyvänen aika. Olet ollut Afrikassa saakka ja saanut paljon uusia muistoja mukaasi. Sylvia on kaunotar.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen käynyt vuosien varrella 9.Afrikan maassa ja tämä oli neljäs kerta Namibiassa. Olen tosi kiitollinen ja onnellinen mahdollisuuksista matkustaa ja saada uusia kokemuksia. Aina ne eivät ole niin hyviäkään, on vaaroja ja onnettomuuksia, mutta tätä elämä on. Olen onnellinen,että Sylvia on selviytynyt.

      Poista
  8. Wow! Ihana matkakohde ja hienot kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olihan se vaihtelua tähän Suomen harmaaseen ja synkkään syksyyn! Vaikka matkakin oli aika rankka, kuvaukset myös.
      Otin nytkin paljon kuvia, mutta maaliskuussa vielä huimasti enemmän. Mukavaa ja ressitöntä joulun odotusta sinulle!

      Poista
  9. Hieno ja koskettava postaus jälleen oltuasi Afrikassa siellä kaukana kaukana täältä meiltä. Paljon mielenkiintoisia kuvia tässä seuratessa ja todella paljon olet nähnyt ja kokenut jälleen tälläkin matkallasi.
    Sylvialle kaikkea hyvää jatkossakin, vaikka varmasti muistot ovat syvällä hänen sisimmässään, mutta nyt toivon onnea tulevaan.
    Joulupukki siellä viipottaa ja kauniita taitavasti tehtyjä joulukoristeitakin kuvassa näkyy.

    Kiitos samoin oikein rentoa ja nautinnollista joulunalusaikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sirkka! Olihan se taas matka, mielenkiintoinen mutta raskas. Aina näin kotiin tultua ajattelen, että en ikinä enää lähde noin kauaksi... Mutta vannomatta paras.
      Leppoisaa joulukuun jatkoa sinullekin!

      Poista
  10. Voi olipa mielenkiintoinen postaus! Jos tuo dokumentti näytetään Suomessa niin kerrothan sitten!!!! Niin kauniita nuo auringonlasku kuvat:) Hyvää joulunodotusta sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerron varmasti! Kuvauksia jatketaan vielä talvella Lapissa.
      Oikein rentoa ja tunnelmallista joulunalusaikaa sinullekin!

      Poista
  11. Koskettava kertomus Sylviasta. Toivottavasti hän kotiutuu Suomen, vaikka niin pimeää ja kylmää täällä on. Muistan ystävättäreni kertomuksen, kun hänen nykyinen vävynsä matkusti Gambiasta Tukholman kentälle ensi kertaa marraskuussa. Hän juoksi kauhusta kankeana sisälle, kun hän luuli tulleensa värisokeaksi. Se oli siis hänen ensi kosketuksensa Pohjoismaihin. Nyt hän on asunut Suomessa jo pari kolme vuotta, puhuu hyvää suomea ja hänestä tuli pienen tytön isä keväällä.

    VastaaPoista
  12. Sylvia on käynyt Suomessa kerran talvella ja kerran kesällä, joten jotakin havaintoa jo on... Mutta talvi Kittilässä paksussa lumessa on edessä!
    Heh, naurattaa tuo gambialaisen "värisokeus"! Onhan se pimeys kamalaa Afrikan kirkkaan auringon jälkeen.

    VastaaPoista