Lomalla Italiassa

Verona, Villa Maggie, Monte Baldo

Elo-syyskuun vaihteessa olimme viikon lomamatkalla

Garda-järven seudulla. Meitä oli koko perhe reissussa,

(paitsi kesäpoikamme Emil) kolme Suomesta ja Israelista

Italiaan lensi kahdeksan. Vuokrasimme autot kentille,

me lensimme Villafranceen, Veronaan ja Israelin porukka

tuli Bergamoon.

Veronassa. 

Meillä oli päivä aikaa kierrellä Israelin porukkaa

odotellessa ja vietimme sen Veronassa.

Amfiteatteri Arena ja ryhmän vanhin, viittä vaille

kahdeksankymppinen.

Veronan vanha kaupunki on hauskasti Fiume Agide-

joen niemessä.

Castelveccion museolla. Upeat muurit ja silta joen yli,

Fiume Agide.

Soiano del Lago.

Vuokrasimme villan koko porukalle järven ala-

ja länsipäästä, rinteestä josta on kaunis näkymä

alas järvelle. Paikka on pieni kylä, löysimme vain

yhden pienen kyläkaupan sieltä. Mutta lähellä on

lukuisia pikkukaupunkeja.

Pihassa on runsaasti oliivipuita.

Talossa on viisi makuuhuonetta, kylppärit, olohuone 

ja keittiö sekä iso lasitettu eteinen.

Harmillisesti meillä ei ollut paljoa aikaa viettää sitä

villassa, aamupalan jälkeen starttasimme matkaan ja

usein iltamyöhällä palasimme sinne nukkumaan.

Monigan kaupunki siintää järven rannalla.

Ilman navigaattoria monikin paikka olisi ollut

tosi haastavaa löytää. Pieniä teitä meni ristiin,

rastiin ja joka kerta villallekin tullessamme 

tulimme eri tietä!

Meillä oli kuitenkin aika vähän aikaa kierrellä

aluetta, monta paikkaa piti karsia pois. Aika ei

kertakaikkiaan riittänyt. Lisäksi oman haasteensa

toi porukan ikähaarukka, meitä oli 10-vuotiaasta

kahdeksankymppiseen! Jokaiselle piti yrittää löytää

katseltavaa ja tutustumispaikkoja.

Eräänä päivänä lähdimme ajelemaan itäpuolta järven

rantaa, pikkukaupunkien läpi aina välillä pysähdellen.

Ajoimme Malcesinen kaupunkiin ja sieltä jatkoimme

matkaa parilla hissillä ylöspäin, Monte Baldon

vuoristoon. Kuva hissistä.

Paikka on korkealla,  1837 m. Oikea korkeanpaikan

kammoisen kauhistus! Mä en kovin paljoa kurkkinut

ikkunoista ulos, en ylös- enkä alastullessa... 

Onhan sieltä ihan huikeat näkymät alas järvelle!

Sinne pääsi jostakin jopa autolla (ei kiitos!!!) ja

myös patikoida olisi voinut. Mutta minä en ainakaan

olisi päässyt alas kävellen ollenkaan!

Ystävämme Antonio Da Gudan asuu tästä vielä

vähän pohjoisempaan, Dolomiiteilla. Harmi kun

ei ollut aikaa poiketa siellä, mutta ehkä seuraavalla

matkalla...

Tässä ollaan lähtöpisteessä ja tuolla ihan

ylhäällä huipulla  näkyy rakennuksia.

Nuorimmainen Gardajärven rannalla.

Ja tietysti meitä piti ikuistaa järven rannalla,

porukoissa ja jokaista yksinään...

Ajelimme päivittäin järven  länsi- etelä-ja itäpuolella 

ja ihailimme pieniä kyliä ja kaupunkeja sekä upeaa

vuoristomaisemaa.

Tässä näkyy koko alue. Vasemmalla Bergamo,

oikealla Venetsia ja keskellä Veronan lisäksi

monta paikkaa, joissa kävimme.

Niistä seuraavassa postauksessa... Kiitos jos

jaksoit lukea tämän pitkän sepustuksen!

Oikein mukavaa Pyhäinpäivää ja marraskuuta!

                                 Eeviregina.