HILJAISELOA

Tammikuun ekat tulppaanit.

Täällä on nyt aika hiljaiseloa, kun aika kuluu kirjojen

parissa. Innostuin hakemaan jo toisen satsin kirjoja

kirjastosta. Eipä niitä enää keväällä ja kesällä ehdi

lukeakaan.

Luen enimmäkseen dekkareita ja on joukossa pari

 omaelämäkertaakin. Puutarhaa on sivuttu parissa

Eppu Nuotion dekkarissa, muuten ei puutarhatyöt

vielä kiinnosta.

Sää seilaa vesi-, räntä- ja lumisateen välillä. Tuota

viimeistä tuli taas vaihteeksi tänään. Olisi aikaa ja

välillä ihan maa paljaana tehdä pihan siivouksiakin,

mutta ei oikeen ole innostusta ulkotöihin. 

Pelkään myös flunssan tuloa, kun pitäisi olla ilman

sitä sappileikkausjonossa. 

Olen ihastellut Kokkolassa uusia kausivaloja, himmeleitä

joita on riipustettu katujen ylle.

Myös puiden rungoissa on valoja.

Kävelykadulle ilmestyi joulukuussa serkkuni, kuvanveistäjä

Kaija Kontulaisen rautalankaveistoksia. Ne on valaistu hienosti

ja kesällä niiden viereen tulee kukkaistutuksia.

Kaunein on mielestäni tämä hellehattutyttö, jota Kaija

näpersi jo kesäkuussa työpaikallani Käsityöläispäivänä.

Patsaita on nyt kolme ja pari on vielä tulossa 

tämän kevään aikana.

Kaija käyttää töihinsä rautalangan lisäksi myös

puuta, savea,kipsiä ja pronssia. 

Kesäkuun Käsityöläispäivä Toivosen Eläinpuistolla

ja Talonpojanmuseolla Kälviällä.

VOOVA, Wladimir Froloff

Kaija teki pari vuotta sitten tämän pronssipatsaan

Kokkolan kirjaston nurkalle.

Hassua sinänsä, että Voova istuu nyt Kaijan entisen

asunnon vieressä. Kaija opiskeli Pohjoismaisessa

taidekoulussa Kokkolassa ennen Ateneumiin menoa.

Kaija katseli asuntonsa ikkunasta ulos ja tuskin osasi

aavistaa, että hänen veistämä patsas on joskus siinä

ikkunan edessä!

Lisätietoja: Kaija Kontulainen, Kuvataiteilijamatrikkeli.

Tuleekohan meille talvea ollenkaan? 

Iloista viikkoa siltikin ja kevättä kohti mennään!

                                            Eeviregina.