Matka jatkuu

Venezia ja Sirmione.

Jälleen Italian matkalla. Seuraavaksi lähdimme kokopäivä-

retkelle Venetsiaan. Villalta meillä oli noin 170 km matkaa

emmekä pysäytelleet  vaikka välillä olisi ollut mielenkiintoisia

paikkoja.  Perillä ajoimme autot isoon parkkitaloon ja hyppä-

simme vesibussiin. Se ajoi Canal Grandea lukuisien pysäkkien 

kautta Pyhän Markuksen torille.

On se vaan upea ja erikoinen paikka. Hienoja, vanhoja taloja

jotka ovat ihan vesirajassa. ja nythän siellä on ollut hurjat

tulvat ja vesi nousi korkealle kaduillekin. Mietityttää vaan

että haiseekohan noissa asunnoissa home ja kosteys...

Rialton silta.

Markuksen torilla me törmättiin hassuun sääntöön, että

siellä ei saa istua portailla tai kadulla, eikä syödä siellä

omia eväitä! Luin myöhemmin lehdestä että siellä olisi

ollut jotkut omat alueet eväitten syöntiin. Ei meille kyllä

kukaan niistä kertonut.

Olihan siellä todellakin meidän lisäksi muitakin, 

mutta hyvin sekaan mahtui. Lievää pahaa hajua

nousi vedestä, mutta minun mielestäni edellisellä

kerralla sitä oli enemmän. Olemme nimittäin olleet

Venetsiassa miehen kanssa häämatkalla joskus kauan,

kauan sitten... Oli todella aika päivittää tuokin paikka!

Serkukset.

Muutaman ihanan puutarhankin bongasin veneestä.

Illalla villalle ajaessa kurvasimme vielä isolle ostarille,

jonka nuoriso oli löytänyt netistä. Siellä olikin jokaiselle

jotakin, lukuisia vaateliikkeitä, ruokakauppoja, kahviloita

ja ravintoloita joissa aikaa kului. Tässä osa meidän ostos-

kasseista!

Sirmione.

Toisena päivänä siskoni lähti teinien kanssa Gardalandin

huvipuistoon ja me muut vietimme aikaa järven etelä-

päässä, kapealla niemellä, Sirmionessa. Upea linnoitus 

vallihautoineen on 1200-luvulta.

Minä päätin jo tälle matkalle lähtiessä, etten etsi ollenkaan

puutarhoja ajanpuutteen vuoksi. Mutta jos jotakin yllättäen 

eteen putkahtaa, toki annan kameran laulaa...

Ilolla kiertelimme siskon kanssa vanhaa puistoa

niemen nokassa. Ja miehet perässä, ei niin innolla...

Onkohan nämä tzinnioita? Takana näkyy

ahkeraliisaa  ja hortensiaa.

Upeita hortensioita.

Abbazia Di san Salvatore-raunio.

Alueella oli  paljon turisteja, ihan liikaa. Oli vaikeaa

liikkua. Kävimme lounaalla ja herkuttelimme myös 

jätsillä. Lähes joka kadunkulmassa oli toinen toistaan

upeampia jäätelöbaareja. Ihastelimme myös vaate-,

sisustus- ja saippuakauppoja. Taisi jotakin tuoksuvaa

lähteä mukaan kotiinkin. Oli kiva retkipäivä, myös niillä

kuudella teinillä ja kuskilla Gardalandissa!

Miten viikon matkasta onkin niin paljon muisteltavaa...

Vielä yksi postaus viimeisistä päivistä.

Jospa teille lukijoillekin tuli jotain positiivista näistä

matkakuvista, piristystä tähän harmaaseen marraskuun

aikaan!
Ai niin, sehän on taas kohta viikonloppu ja Isäinpäivä!
Nautinnollista pyhänseutua!              Eeviregina.             

Lomalla Italiassa

Verona, Villa Maggie, Monte Baldo

Elo-syyskuun vaihteessa olimme viikon lomamatkalla

Garda-järven seudulla. Meitä oli koko perhe reissussa,

(paitsi kesäpoikamme Emil) kolme Suomesta ja Israelista

Italiaan lensi kahdeksan. Vuokrasimme autot kentille,

me lensimme Villafranceen, Veronaan ja Israelin porukka

tuli Bergamoon.

Veronassa. 

Meillä oli päivä aikaa kierrellä Israelin porukkaa

odotellessa ja vietimme sen Veronassa.

Amfiteatteri Arena ja ryhmän vanhin, viittä vaille

kahdeksankymppinen.

Veronan vanha kaupunki on hauskasti Fiume Agide-

joen niemessä.

Castelveccion museolla. Upeat muurit ja silta joen yli,

Fiume Agide.

Soiano del Lago.

Vuokrasimme villan koko porukalle järven ala-

ja länsipäästä, rinteestä josta on kaunis näkymä

alas järvelle. Paikka on pieni kylä, löysimme vain

yhden pienen kyläkaupan sieltä. Mutta lähellä on

lukuisia pikkukaupunkeja.

Pihassa on runsaasti oliivipuita.

Talossa on viisi makuuhuonetta, kylppärit, olohuone 

ja keittiö sekä iso lasitettu eteinen.

Harmillisesti meillä ei ollut paljoa aikaa viettää sitä

villassa, aamupalan jälkeen starttasimme matkaan ja

usein iltamyöhällä palasimme sinne nukkumaan.

Monigan kaupunki siintää järven rannalla.

Ilman navigaattoria monikin paikka olisi ollut

tosi haastavaa löytää. Pieniä teitä meni ristiin,

rastiin ja joka kerta villallekin tullessamme 

tulimme eri tietä!

Meillä oli kuitenkin aika vähän aikaa kierrellä

aluetta, monta paikkaa piti karsia pois. Aika ei

kertakaikkiaan riittänyt. Lisäksi oman haasteensa

toi porukan ikähaarukka, meitä oli 10-vuotiaasta

kahdeksankymppiseen! Jokaiselle piti yrittää löytää

katseltavaa ja tutustumispaikkoja.

Eräänä päivänä lähdimme ajelemaan itäpuolta järven

rantaa, pikkukaupunkien läpi aina välillä pysähdellen.

Ajoimme Malcesinen kaupunkiin ja sieltä jatkoimme

matkaa parilla hissillä ylöspäin, Monte Baldon

vuoristoon. Kuva hissistä.

Paikka on korkealla,  1837 m. Oikea korkeanpaikan

kammoisen kauhistus! Mä en kovin paljoa kurkkinut

ikkunoista ulos, en ylös- enkä alastullessa... 

Onhan sieltä ihan huikeat näkymät alas järvelle!

Sinne pääsi jostakin jopa autolla (ei kiitos!!!) ja

myös patikoida olisi voinut. Mutta minä en ainakaan

olisi päässyt alas kävellen ollenkaan!

Ystävämme Antonio Da Gudan asuu tästä vielä

vähän pohjoisempaan, Dolomiiteilla. Harmi kun

ei ollut aikaa poiketa siellä, mutta ehkä seuraavalla

matkalla...

Tässä ollaan lähtöpisteessä ja tuolla ihan

ylhäällä huipulla  näkyy rakennuksia.

Nuorimmainen Gardajärven rannalla.

Ja tietysti meitä piti ikuistaa järven rannalla,

porukoissa ja jokaista yksinään...

Ajelimme päivittäin järven  länsi- etelä-ja itäpuolella 

ja ihailimme pieniä kyliä ja kaupunkeja sekä upeaa

vuoristomaisemaa.

Tässä näkyy koko alue. Vasemmalla Bergamo,

oikealla Venetsia ja keskellä Veronan lisäksi

monta paikkaa, joissa kävimme.

Niistä seuraavassa postauksessa... Kiitos jos

jaksoit lukea tämän pitkän sepustuksen!

Oikein mukavaa Pyhäinpäivää ja marraskuuta!

                                 Eeviregina.

Kuulumisia Jokirannasta

Hei pitkästä aikaa! Tässähän tulikin pidettyä pitempi

blogitauko! Kesä oli kuuma ja hurjan kiireinen, eikä

minulla ollut puhtia päivittää blogia. Jätin sen tauolle

ihan suosiolla, kun huomasin että kertakaikkiaan aika

ei riitä kaikkeen. 

Kieltämättä tähän alotukseen tuli kynnys, kun viime

kerrasta on kuukausia aikaa...

Syksy on kulunut samoissa merkeissä kuin ennenkin:

omenahillon tekoa, marjastamista, pihojen siivousta

kotona ja anopilla, mattojen pesua (36 kpl) sekä

työpaikalla uuden kukka-alueen tekemistä. Siitä

teen oman postauksen myöhemmin.

Puolukkaa ei saatu tänä syksynä niin paljoa kuin

ennen. Ja mustikkasato jäi ihan olemattomiin.

Meidän pihalla ei tänä syksynä kovin kauaa

ruskaa näkynyt, lehdet putoili nopeasti puista.

Haravoinnissakin vähän fuskasin, ainoastaan 

vaahteran ja tammen lehdet haravoin pois.

Tehkööt matoset talvenaikana selvää muista...

Pieni lomanenkin tähän alkusyksyyn mahtui,

teen oman postauksen meidän Italian matkasta.

Pientä piristystä saatiin myös käynnistä Seinä-

joen Kädentaidot-messuilla.

Tähän syksyyn on mahtunut myös sairastumisia,

miehen pallolaajennus ja anopin viikon sairaala-

käynti. Minullakin on ollut jalkasärkyä jo kesästä

lähtien, enkä ole vieläkään saanut tarpeeksi apua

jäsenkorjaajalta ja lääkäreiltä.

Toivotaan terveyttä tästä eteenpäin!

Työpaikan ruskaa.

Blogeissa on näkynyt kuvia näin myöhään kukkivista

kasveista, tässä meidän versio: alppikärhö ei aio

luovuttaa ollenkaan!

Ensilumi satoi loppuviikolla! Ihanasti se valaisee

maisemaa ja ihan helpottuneena sen otan vastaan,

kun tulee talvi. Saa hetken hengähtää pihapuuhista!

Ensiliukkaatkin on jo koettu, talvi on siis täällä!

Ensimmäiset lamputkin on viritelty terasseille, 

valaisemaan pimeitä iltoja. 

Joulu on tulossa, siitä viitteitä tipahtelee jo posti-

laatikkoon. 

Lupaan tehdä tästä eteenpäin postauksia vähän

useammin, pysykäähän kuulolla!

Ihanaa marraskuun ja talven alkua teille kaikille!

                                 Eeviregina.