Verona, Villa Maggie, Monte Baldo
Elo-syyskuun vaihteessa olimme viikon lomamatkalla
Garda-järven seudulla. Meitä oli koko perhe reissussa,
(paitsi kesäpoikamme Emil) kolme Suomesta ja Israelista
Italiaan lensi kahdeksan. Vuokrasimme autot kentille,
me lensimme Villafranceen, Veronaan ja Israelin porukka
tuli Bergamoon.
Veronassa.
Meillä oli päivä aikaa kierrellä Israelin porukkaa
odotellessa ja vietimme sen Veronassa.
Amfiteatteri Arena ja ryhmän vanhin, viittä vaille
kahdeksankymppinen.
Veronan vanha kaupunki on hauskasti Fiume Agide-
joen niemessä.
Castelveccion museolla. Upeat muurit ja silta joen yli,
Fiume Agide.
Soiano del Lago.
Vuokrasimme villan koko porukalle järven ala-
ja länsipäästä, rinteestä josta on kaunis näkymä
alas järvelle. Paikka on pieni kylä, löysimme vain
yhden pienen kyläkaupan sieltä. Mutta lähellä on
lukuisia pikkukaupunkeja.
Pihassa on runsaasti oliivipuita.
Talossa on viisi makuuhuonetta, kylppärit, olohuone
ja keittiö sekä iso lasitettu eteinen.
Harmillisesti meillä ei ollut paljoa aikaa viettää sitä
villassa, aamupalan jälkeen starttasimme matkaan ja
usein iltamyöhällä palasimme sinne nukkumaan.
Monigan kaupunki siintää järven rannalla.
Ilman navigaattoria monikin paikka olisi ollut
tosi haastavaa löytää. Pieniä teitä meni ristiin,
rastiin ja joka kerta villallekin tullessamme
tulimme eri tietä!
Meillä oli kuitenkin aika vähän aikaa kierrellä
aluetta, monta paikkaa piti karsia pois. Aika ei
kertakaikkiaan riittänyt. Lisäksi oman haasteensa
toi porukan ikähaarukka, meitä oli 10-vuotiaasta
kahdeksankymppiseen! Jokaiselle piti yrittää löytää
katseltavaa ja tutustumispaikkoja.
Eräänä päivänä lähdimme ajelemaan itäpuolta järven
rantaa, pikkukaupunkien läpi aina välillä pysähdellen.
Ajoimme Malcesinen kaupunkiin ja sieltä jatkoimme
matkaa parilla hissillä ylöspäin, Monte Baldon
vuoristoon. Kuva hissistä.
Paikka on korkealla, 1837 m. Oikea korkeanpaikan
kammoisen kauhistus! Mä en kovin paljoa kurkkinut
ikkunoista ulos, en ylös- enkä alastullessa...
Onhan sieltä ihan huikeat näkymät alas järvelle!
Sinne pääsi jostakin jopa autolla (ei kiitos!!!) ja
myös patikoida olisi voinut. Mutta minä en ainakaan
olisi päässyt alas kävellen ollenkaan!
Ystävämme Antonio Da Gudan asuu tästä vielä
vähän pohjoisempaan, Dolomiiteilla. Harmi kun
ei ollut aikaa poiketa siellä, mutta ehkä seuraavalla
matkalla...
Tässä ollaan lähtöpisteessä ja tuolla ihan
ylhäällä huipulla näkyy rakennuksia.
Nuorimmainen Gardajärven rannalla.
Ja tietysti meitä piti ikuistaa järven rannalla,
porukoissa ja jokaista yksinään...
Ajelimme päivittäin järven länsi- etelä-ja itäpuolella
ja ihailimme pieniä kyliä ja kaupunkeja sekä upeaa
vuoristomaisemaa.
Tässä näkyy koko alue. Vasemmalla Bergamo,
oikealla Venetsia ja keskellä Veronan lisäksi
monta paikkaa, joissa kävimme.
Niistä seuraavassa postauksessa... Kiitos jos
jaksoit lukea tämän pitkän sepustuksen!
Oikein mukavaa Pyhäinpäivää ja marraskuuta!
Eeviregina.
