Tammikuun ekat tulppaanit.
Täällä on nyt aika hiljaiseloa, kun aika kuluu kirjojen
parissa. Innostuin hakemaan jo toisen satsin kirjoja
kirjastosta. Eipä niitä enää keväällä ja kesällä ehdi
lukeakaan.
Luen enimmäkseen dekkareita ja on joukossa pari
omaelämäkertaakin. Puutarhaa on sivuttu parissa
Eppu Nuotion dekkarissa, muuten ei puutarhatyöt
vielä kiinnosta.
Sää seilaa vesi-, räntä- ja lumisateen välillä. Tuota
viimeistä tuli taas vaihteeksi tänään. Olisi aikaa ja
välillä ihan maa paljaana tehdä pihan siivouksiakin,
mutta ei oikeen ole innostusta ulkotöihin.
Pelkään myös flunssan tuloa, kun pitäisi olla ilman
sitä sappileikkausjonossa.
Olen ihastellut Kokkolassa uusia kausivaloja, himmeleitä
joita on riipustettu katujen ylle.
Myös puiden rungoissa on valoja.
Kävelykadulle ilmestyi joulukuussa serkkuni, kuvanveistäjä
Kaija Kontulaisen rautalankaveistoksia. Ne on valaistu hienosti
ja kesällä niiden viereen tulee kukkaistutuksia.
Kaunein on mielestäni tämä hellehattutyttö, jota Kaija
näpersi jo kesäkuussa työpaikallani Käsityöläispäivänä.
Patsaita on nyt kolme ja pari on vielä tulossa
tämän kevään aikana.
Kaija käyttää töihinsä rautalangan lisäksi myös
puuta, savea,kipsiä ja pronssia.
Kesäkuun Käsityöläispäivä Toivosen Eläinpuistolla
ja Talonpojanmuseolla Kälviällä.
VOOVA, Wladimir Froloff
Kaija teki pari vuotta sitten tämän pronssipatsaan
Kokkolan kirjaston nurkalle.
Hassua sinänsä, että Voova istuu nyt Kaijan entisen
asunnon vieressä. Kaija opiskeli Pohjoismaisessa
taidekoulussa Kokkolassa ennen Ateneumiin menoa.
Kaija katseli asuntonsa ikkunasta ulos ja tuskin osasi
aavistaa, että hänen veistämä patsas on joskus siinä
ikkunan edessä!
Lisätietoja: Kaija Kontulainen, Kuvataiteilijamatrikkeli.
Tuleekohan meille talvea ollenkaan?
Iloista viikkoa siltikin ja kevättä kohti mennään!
Eeviregina.
