sunnuntai 29. maaliskuuta 2020

Sipulikukkia ja muuta












Terveisiä Jokirannasta!
Yritän ajatella niin, että eletään sitä tavallista elämää, arkea jota
on eletty ennen koronaakin. Vaikka ollaan poikkeusolosuhteissa,
luonto puskee vihreää (ainakin jo etelämmässä),  linnut laulaa, 
joella jäälautat seilaa kohti merta ja kellotkin siirrettiin jo kesään!


Mieli on silti maassa tämän katastrofin takia. Eipä taideta kausitöitä
aloitetta tänä keväänä. Voihan olla, ettei ovia avata koko kesänä!
Kevättöitä on silti omalla pihalla ja työpaikallakin, mutta en pysty
ottamaan työntekijöitä, joten täytyy tehdä itse ne välttämättömät ja
sen minkä jaksaa.
 

Jos tässä oikein huonosti käy töiden kausitöiden suhteen,  mulla 
on sitten kerrankin aikaa touhuta omalla pihalla. Jotain lohtua
tässäkin tilanteessa. En kylläkään tällaista syytä toivonut!
On jotenkin niin masentunut ja lamaantunut olo. Tekemistä 
olisi vaikka kuinka, mutta ei yhtään innostusta.
Ajatelkaa, jos tämä epidemia olisi tullut meille syksyn synkimpään
aikaan! Silloin olisimme vielä enemmän hukassa.


Kävin eilen työpaikalla laittamassa huppuja alppiruusuille.
Niin surullinen olo. Kukat puskee ylös, mutta kukaan ei
 ole niitä ihailemassa! Kukat nousee niinkuin ennenkin, 
vaikka kevät on kaikkea muuta kuin tavallinen.


Lampi on vielä jäässä. Eipä ole kiirettä kukkapenkkien 
siivoamiseen.
 

Tämän viikon hommia: oksista haketta saaren polulle. Pajukoiden
leikkomista ja oksien keräämistä rannalta. Autotallin peltikaton
laittamista. 
 

Keväisin laitan aina vaahtera-auliosta ja tuoksupelargonista uusia
taimia, niin tänäkin keväänä. Innostuin myös kylvämään vanhan
ajan kukkaa, mummobalsamia. Äitini laittoi sitä aina työpaikalla
museorakennusten ikkunoille. Tänään äidin poismenosta tulee jo
yhdeksän vuotta. Aika kuluu, muistot säilyy.
Nyt voikin olla niin, että saan kesällä ripotella kukkaruukkuja 
kotona joka terassille, jos työpaikka ei aukeakaan?
 

Niin, siskonpoikakin pääsi kaverinsa kanssa onnellisesti kotimaahan.
He ovat nyt karanteenissa kaksi viikkoa kotikaupungissaan ja äidit
kuskaa ruokaa ovelle. Onhan se kuitenkin turvallisempaa olla kotona,
jos sairastuu.
Näitä epidemioita on ollut Suomessa ennenkin. Tätini juuri kertoi,
että mummuni Eevi sairasti 1918-20 espanjankuumeen ja hänen
siskonsa muutamaa vuotta myöhemmin keuhkotaudin, johon myös
menehtyi. Molemmat taudit vei paljon ihmisiä.


Yritän tsempata niin itseäni, kuin teitä muitakin tällä seuraavalla
kiitollisuuslistalla, jonka luvalla kopsasin Ritalta Kieltenopen
kotiblogista. Olen niin samaa mieltä Ritan kanssa.

" Kiitollisuuslista:
- saan olla kotona
- minulla on puoliso
- läheiset ovat turvassa
- olen terve
- asumme Suomessa
- asumme omakotitalossa
-rauhallinen maalaiskylä(oma versioni)
- on ruokaa ja muuta tarvittavaa
- tv, netti, kirjat
- piha ja pihatyöt
-aikaa tehdä hyödyllisiä asioita
- aika tehdä mieluisia asioita
- ei ole velkaa mihinkään suuntaan
-on hiljaista ja rauhallista

Arvelen että monet opit ja käytänteet jäävät voimaan poikkeustilan
jälkeenkin. Tulevaisuudessa on vähemmän tavallista flunssaa  kun
ihmiset ovat oppineet pesemään kätensä.
Monet tekevät etätöitä joiden ansiosta liikenne vähenee ja
arkielämä helpottuu."
Lisäisin vielä että ehkä tämä hillitsee myös matkailua ja 
liikkuisimme enemmän kotimaassa kuin lentäisimme kauas.
 

Nämä viimeiset kuvat Rytikarilta. Vielä menee muutama hetki,
ennenkuin täällä uidaan ja veneillään.

Ensi viikon tavoite olisi siivota vintin työhuone. Se on kuin
pommin jäljiltä. Paljon tavaraa on lähdössä kirppikselle.
Puutarhakirjoja on nyt myös hyvä aika selailla, jos tulee
kylmempää ja luntakin vielä sataa.
                                               Koetetaan pärjäillä! Eeviregina.

30 kommenttia:

  1. Moni asia on edelleen hyvin, mutta elämme silti erityisen outoja aikoja. Moni yritys kärsii tästä. Mutta toivottavasti tästä tosiaan tulee jotain hyvääkin, ainakin sitten lopulta. Aurinkoa sinne!

    VastaaPoista
  2. Positiivista ajattelua tarvitaan. Ja sipulikukilla voi piristää itseä ja läheisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritän välttää paniikkia ja masennusta. Onneksi tosiaan sipukikukkia löytyy ihan sieltä ruokakaupastakin.

      Poista
  3. Samoin ajattelen tästä kotonavuodenajasta, onneksi sentään keväällä...
    Luonto heräilee ja piristää meitä 💖

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi, kevättä kohti mennään. Ja onneksi ehdin käydä siellä leikkausosastollasi ennen koronaa, nythän se olisi siirtynyt syksyyn!

      Poista
  4. Kauniita kukkia:) Kuten tiedät , täällä on tosiaankin kovat rajoitukset, jotka kovenevat vielä huomisesta; tavallista elämää ei ole pariin viikkoon voinut viettää. Mutta toivottavasti tästä selvitään ennen kesää. Minä olen aina pessyt hyvin kädet, kotiin tullessa, ja ennen ruokailua, kuten opin kotona, mutta silti sain joulukuussa aivan kamalan flunssan, vaikka olin ottanut rokotteenkin, Flunssaankin kuolee ihmisiä, mutta erona on se että siihen on rokote olemassa, mutta koronaan ei vielä. Hyvää alkavaa viikkoa sinulle:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on nyt pelottavaa aikaa. Toivottavasti virus häipyy kesään mennessä. Koita pärjäillä siellä ja käy Bambin kanssa lenkillä (lyhyelläkin).

      Poista
  5. jäin oikein miettimään kaikkea mitä kirjoitit Eeviregina. ensiksi oli helpottavaa kuulla, et siskonpoikasi kavereineen pääsi turvallisesti kotiin. työn ja toimeentulon menettäminen tai jo menettämisen uhka on kova paikka, ei ihme, et mieli painuu. kevään herääminen ja ulkoileminen helpottaa, talvea vasten tämä kaikki olisi varmaan tuntunut vielä raskaammalta. päivittäin katselen hiljaisia mansikkapeltoja, normaalisti siellä häärisi jo kymmenittäin ukrainalaisia kausityöntekijöitä. nyt he eivät pääse maahan. miten käy puutarhayrittäjien, jotka ovat rakentaneet yrityksensä halvan ulkomaalaisen kausityövoiman varaan? toisaalta nyt lomautetaan paljon ihmisiä, myös sellaisilta aloilta, mitä ei ihan helposti ymmärrä. kunnat lomauttaa, vaikka työntekijöitä tarvittaisiin palvelujen toisenlaiseen tuottamiseen, kuten esim. kirjastopalvelujen, kulttuuripalvelujen ja kuntoutuspalvelujen. toivotaan, että hallituksen toimet tehoavat ja ihmiset sitoutuvat niiden noudattamiseen parhaalla mahdollisella tavalla. vain tällä tavalla pandemia saadaan hallintaan. se, palaako elämämme enää sellaiseksi, mitä se oli ennen koronaa, jää nähtäväksi. nyt emme voi muuta kuin elää päivän kerrallaan, ei kannata tuhlata energiaa sellaisten asioiden miettimiseen, mille emme tällä hetkellä voi tehdä yhtään mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, päivä kerrallaan. Eipä tässä muu auta ja olemme kaikki samassa tilanteessa. Joillakin se vaikuttaa enemmän, joillakin vähemmän.

      Poista
  6. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  7. Elämme nyt tosi poikkeuksellista aikaa ja huoli niin koronasta, kuin sen mukanaan tuomista talouteemme suuresti vaikuttavista tekijöistä on kova. Huoli omista rakkaista on myös läsnä lähes joka hetki.
    Tilanteeseen emme hirveästi voi vaikuttaa ja pitää vain pyrkiä pysymään mahdollisimman positiivisena kaikesta huolimatta.
    Aurinkoista uutta viikkoa. 😊😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä tulee vaan sellanen epätoivon hetki. Tuli huono olo, kun kävin työpaikallani. Tässähän tulee ihan vieroitusoireita, kun 36.keväänä ollaan aloitettu kausityöt kevätsiivouksilla...

      Poista
  8. Sinulla on niin kauniin keväistä siellä narsisseineen! Voimia kaikkeen puuhailuun, ja toivottavasti tämä pakkohiljaiselo ei kestä koko kesää. Monesta asiasta tosiaan voi nyt nauttia eri tavalla kuin työssä käydessä, mutta toisaalta ainakin meillä opettajilla tämä etätyö on tavallista raskaampaa. Hirveästi on pitänyt opetella uusia asioita ja ihan liikaa tulee istuttua koneen ääressä, mutta eipä muuta oikein voi. Iloitaan kuitenkin kaikista ihanista kevään merkeistä ja nautitaan auringonpaisteesta täysin siemauksin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillä varmaan jo sinivuokot ja krookukset alkaa aukoa kukkiaan? Tasan ei käy työtilanne tällä hetkellä, opettajat ovat varmasti nyt täystyöllistettyjä ja työt erilaisia kuin tavallisesti. Koitahan välillä ottaa pieniä pyrähdyksiä pihalle ja luontoon. Voimia sinulle!

      Poista
  9. Tuossa ikaisemmin Ilona pohti, palaako elämä sellaiseksi, kuin se oli aikaisemmin. Nyt tuntuu siltä, että ei palaa kovin nopeasti. Ehkä tarkoitus onkin, että pysähdymme miettimään asioita kaikessa rauhassa. Tuo kiitollisuuuslista on hyvä menetelmä siihen. Jokainen löytää helposti ne ikävät asiat, jotka korona on tuonut elämäämme. Jokaisella on kuitenkin valtava määrä asioita, joista juuri tänään voi olla kiitollinen. Pohditaan niitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On hyvä laittaa niitä positiivisiakin asioita listalle, kun mielessä ei ole muuta kuin epätoivoa.
      Mutta kun tähän ei voi itse vaikuttaa, paitsi suojaamalla itseään ja kanssakulkijoita. Ollaan siis kotona!

      Poista
  10. Ymmärrän huolesi. Itsekin miettii, miten lapsilla ja heidän kumppaneillaan työt jatkuvat. Toisaalta kaikki ovat reippaita ja tekeviä, joten ehkä asiat menevät tilanteeseen nähden hyvin. Niin paljon on kuitenkin ihmisiä, joihin korona vaikuttaa erilaisten menetysten kautta, myös taloudelliset huolet ovat monen arkea. Uskon myös arvojen kirkastuvan ja tulevan näkyvämmäksi elämässä tällaisten aikojen myötä. Varmasti on myös vaikutusta uusiin toimintatapoihin ainakin osalla ihmisistä.
    Toivon sinulle voimia ja että työ- ynnä muut asiat sujuisivat kuitenkin. Meidänkin pojalla oli häät suunniteltuna kesäkuun lopussa, mutta saa nähdä tuhoaako korona suunnitellun juhlan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin monilla asiat menee uusiksi, niin työssä kuin henkilökohtaisestikin.
      Todella harmillista tuo häiden peruuntuminen, jos se käy niin. Mutta ehkä myöhemmin syksyllä olisi parempi aika? Siskoni läheisillä Israelissa hääjuhla siirrettiin syksymmälle, vihkiminen tapahtui kuitenkin viime viikolla. Kymmenen vieraan läsnäollessa! Häihin oli kutsuttu 500 ihmistä, joten olihan se harmillista.

      Poista
  11. Kivasti sullon jo piristäviä sipulikukkia. Mullei yhtäkää. Kyllä korona vaikuttaa monen elämähän monella lailla. Toivottavasti kuitenki kaikki pystyys löytämähän tästä poikkeusaijasta eres jotaki positiivistaki. Olis ne nekatiiviset asiat helapompi kestää. Jos tämei ny iha koko kesää riahu, vois ajatella, että kaikki pääasias ulukona olevat kohteet olis ihimisten suasios. Rahatilanne ja reissaushalu voi kuitenki olla monen kohoralla aika huano. Meilläki flikalla oli tarkootus pitää häät heinäkuulla, neki o viälä arvootus, toteutuuvakko silloo vai joskus myähemmi. Tsemppiä ja terveyttä sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Epätietoisuus on kaikista pahinta. Jos tietäis päivän, jolloin karanteenit olis ohi, vois asennoitua sillai että siihen mennessä olis kotona ja työpaikalla siivoukset ja pihatyöt tehty.
      Tuo häiden siirto on harmillista, mutta minkäs teet.

      Poista
  12. Ihanat kuvat! On kyllä hyvä nähdä tällaisena aikana niitä kiitollisuudenkin kohteita, ettei kaikki elämässä ole vain synkkää ja pelottavaa.. Tämä korona aika muuttaa niin monen ihmisen suunnitelmat ja elämänkin kokonaan:( Ei olisi kyllä vuoden vaihtuessa uskonnut että tällaisissa merkeissä kevättä vastaan otetaan. On kuitenkin uskottava että harmauden jälkeen aurinko paistaa..Toivotaan kovasti että huhtikuu toisi jo arjen takaisin ja maailma palaisi raiteilleen! Leppoisaa maaliskuun viimeistä päivää♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei todellakaan olisi uskonut, jos joku ennen joulua olisi kertonut että meillä on tällainen kevät!
      Toivotaan, että valoa näkyy pian tunnelin päässä. Kuten tänään, aamusta alkaen satoi ihan sakeanaan lunta ja oli harmaa päiv. Nyt on sade lakannut ja ihana ilta-aurinko paistaa.

      Poista
  13. Olen tykännyt lumettomasta talvesta enkä ole kaivannut valkoista peitettä lainkaan, mutta eilen se tuli, ja on vieläkin, nyt rupesi vielä satamaan lisää... Normaaliahan tämä on tälle vuoden ajalle, mutta silti... Toivottavasti sun työpaikan ovet aukeavat kesällä. Elämme erikoisia aikoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään ole kaivannut lunta koko talvena. Meilläkin leijailee lisää, mutta toivottavasti sulaa nopeasti pois. "Keväisen päivän" kunniaksi vaihdoin eilen Marimekon unikkoverhot keittiöön.
      Todella epävarmaa kaikki, ei tiedä miten tässä käy työpaikan kanssa. Avataanko tälle kaudelle, vai ei?

      Poista
  14. Hyvä että pojat pääsivät turvallisesti kotiin. Kyllä näistä koettelevista ajoista vielä päästään. Suomessa tauti on jo käsittääkseni hidastunut. Uskaltaisko toivoa että päästään takaisin työhön toukokuun loppupuolella? Kotona riittää monenlaista kohentamista ja on viihdykettä eli mikäs tässä toisaalta on ollessa. 🌸 Kiva että otit nuo kiitollisuuden aiheet tännekin. 🙂

    Ihana nähdä noita sinun sipulikukkiasi. Kevät on toivoa täynnä. ☘️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksi huoli pois, kun pojat pääsivät kotimaahan. Parempi on kuitenkin olla karanteenissa kotikaupungissa. Eivätkä onneksi ole sairastuneetkaan.
      Mä olen aika pessimisti enkä usko että päästään vielä toukokuussa, mutta olishan se ihanaa!

      Poista
  15. Taalla myos ollaan kotona ja aika kuluu siivotessa leipoessa ja lukiessa. Yritetaan loytaa tastakin tilanteesta positiivista eli ainakin nyt on aikaa olla yhdessa laheisten kanssa. Onneksi yksi huoli on vahemman kuin sain pojan takasin kotiin. Justiin vein pojalle 4 kassillista ruokatarvikkeita. Toivon meille kaikille pikaista paluuta normaaliin elamaan ja aurinkoista kevatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Minäkin hain aamulla neljä kassillista ruokaa, osa anopillekin. Ettei tarvi joka päivä käydä kaupassa! Nyt on tosiaankin aikaa tehdä kaikkia rästihommia. Meillä on nyt lumi maassa, ettei oikein ulkona voi nyt olla töissä. Teillä vielä edessä viimeiset siivoukset ennen Pesahia!

      Poista
  16. Harmi kun nämä kuvat on häipyneet! Varmaan voisi kaivaa ne uudelleen esille,jos jaksaa.

    VastaaPoista